Tiedän miten sattuu menettää

Itkin eilen läskiyttäni S'lle, taas.
Alkaa varmasti kyllästyttää jo?

Koitan ottaa iisisti, rennosti,
mikä se sana onkaan,
vähän tehdä pilaa mahastani,
niinkuin mun mielestä se olis jotenkin vaan hauska,
toi kaikki läski tossa.

En pysty.
Mun on vaikea nauraa itselleni, kun puhutaan ulkonäöstä.

S'ltä ja sen porukoilta kuoli eilen illalla koira.
Lepää rauhassa. ♥

Muistoksi sytytettiin kynttilä, heti kun kuultiin

Kyllähän se sai suremaan.
On vaikee miettiä, että ei olis uskonu näkevänsä sitä viimistä kertaa tiistaina.
S onneksi näki vielä eilen päivällä.

Uskon, että koirille on oma taivas. Siellä ne meidänki koirat on, ollu jo pidempään.

Tänään on ollu ihan mukava päivä.
Päänsärkyä vaan ja haluisin saunaan.

Ahdistaa, mitä koulun jälkeen? Mikä tulevaisuus?

Suljen ne mielestäni ja nautin lomasta.

Minä tiistaina. Piti sitä nyt vähän siistiyteen panostaa vierailuja varten.

Eilen halusin viiltää.

En viiltänyt. 

Nyt on hyvä olla. 

Our scars are there to remind us

No ei helvetinvittu.

Viiltelyolo.
Kaikki arpikuvat, haavakuvat, itsetuhotekstit,
kaikki kiinnostaa taas.

En mä kellekkää oo luvannu, etten viiltele enää.
En oo luvannu edes yrittää lopettaa.

Mutta musta on pari päivää nyt tuntunu,
että oon voittanu sen, että olisin voittanu terät.
Minä 1 terät 0.

Mistä tää tuli, miks,
en jaksa, en halua.

Haluanko?

Vittu, en.

Taas pimeyteeni piiloudun

Oli aika lyhyt poliaika, lääkärillä oli kiire johonkin.
Ei me kauheasti ehditty puhua, vaihdettiin vaan Melatoniini Ketipinoriin (25mg).
Sais nyt vaan rahaa niin pääsis ostamaanki tuon.. Pitäis kans varata aika verikokeeseen, EKG'hen ja niin poispäin.

Omituinen olo.
Ja ärsyyntyminen herkemmässä kuin ikinä.
Jaksamaton olo, pitäisi mennä suihkuun, enkä sitäkään jaksa.
Sain tehtyä tonnikalasalaattia, oltua koko päivän koulussa ja käydä tuolla polilla.
Emmä kauheesti muuta jaksa, tupakalla käyn.

Jouduin pyytämään S'ää keittämään kahvia, tuomaan kahvia, tuomaan mehua, käymään kaupassa sillä aikaa kun oon polilla.. Pikkujuttuja, perusjuttuja, joita pitäisi jaksaa. Enkä vaan jaksa.

Mulla on ikävä niitä aikoja, kun osasin viiltää oikein. Voisin nytkin,
jos en ahdistuis siitä, että nekin on päin vittua tehty.

Musta ei oo edes viiltämään.

Ps. Jonkun kokemuksia Ketipinorista olis kiva kuulla.

Pps. Uusi lukija. ♥

I'm just one big failure //edit

Tääkin viikko alkanu epätoivolla ja vitutuksella.
Vihaan koulua.

Koitin viiltää, 3 viiltoa, kaikki huonoja.
Pitäis uskaltaa painaa vaan kovempaa, kestää vaan se kipu, kun terä menee samasta haavasta aina uudelleen ja uudelleen. Miksen kestä enää sitä? Miksen paina kovempaa?
Epäonnistuminen tässäkin.
Mä haluan viiltää paremmin. Kunnolla. Samalla tavalla kun ennen.

Helvetti.

Huomenna on kai poli. Ei se lääkäri oo vastannut vielä,
onko se huomenna vai keskiviikkona. Ehkä mun pitää mennä sinne vaan päivystämään, jos se onkin huomenna.

Mun elämän pitäis toimia.
Mutta paskanvitut, en osaa edes elää.

Edit// Lisää viiltoja.
Niistä yksi oli hyvä. Kolme muuta vaan naarmuja.
Tuossa hyvässäkin on huono asia.
Liian lyhyt.

Eikä kukaan koskaan saisi tietää

Tyhjiö mun sisällä kasvaa. Haluaisin täyttää sen alkoholilla joka päivä.

Juoda niin, että itkettää, että tahtoo satuttaa itseään, antaa terän upota, veren valua.

Että ei sattuisi niin paljon saada vastausta kysymykseen, jota ei saisi kysyä.

Valokuvaaja kai sitten on huomannut, että lueskelin sen blogia.

"Nyt just semmonen olo, et vihaan sitä mun siskoa. 

Helvetisti kiitoksia, tuppaat pilaamaa mun elämän saatanan mulkku. Toivon sulle hyvin paskaa elämää <3"

Kiitos.

Anteeks & näkemiin.

En olis jaksanut tänä viikonloppuna hymyillä tai nauraa.

En olis jaksanut mennä kaverin synttäreille. Menin, hymyilin, nauroin.

Silti vihasin itseäni koko illan. Vertasin niihin muihin.

Ja tiedän olevani mitätön. 

Tiedän, etten puhu.

Kaiken voi lukea täältä.

Sitten mun ei edes tarvitse puhua. 

Tänään revin itseäni rikki. 

Odotan iltaa.

Katson peiliin, näen väsyneen ihmisen

Joskus se peilistä katsova tuntee liian kovin, joskus ei ollenkaan.
Joskus ihan normaalisti, mukavasti.

Maanantaina se viilsi. Taas huonosti.

Se on niin väsynyt.
Se ei ottanut eilen lääkettä, ja nukahti puoli 3.
Aamulla silmiä kirveli.

En kirjoittanut eilen, en kai kommentoinutkaan.
Liikaa kipua, itkua, mitättömyyttä,
rumuutta, läskiyttä, viiltohalua, huutoa, vihaa.

Olenhan mä mitätön. Enhän mä kelpaa.
Kaikkien niiden rinnalla, mitä sä näet, en vaan yksinkertasesti kelpaa.
Alentavaa, miksi en ole hyvä.

Muhun sattuu ja mua väsyttää,
en siis jaksa kommentoida (pahoittelen),
poltan tupakan ja menen sänkyyn.

I ♥ your blog

Kiitos hirmuisesti Yksinäinen Helmi ♥

Mä tykkään sun blogista -tunnustuksen säännöistä sanotaan seuraavaa:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle (5) lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post It -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin.

Tunnustuksen annan näille blogeille:

1. Linnunradan lapset, olet uskomattoman vahva. Älä päästä irti.

2. Masennuksen kourissa, pärjääthän?

3. I'm officially off the rails, you should try it, sä tulet pääsemään siihen, mitä tavoittelet.

4. Porvariston hillitty charmi, en linkannut, kun muistelisin, ettet halua. Ihanat tekstit, voimahalauksia.

5. Tippuvat kyyneleet, sama kuin edelliseen. Pysy vahvana.

Ei järjestyksessä.


Entä kuulumiset? Ahdistaa, ärsyttää, masentaa. Väsyttää? 
Ei, ei niin hirveästi, ei kai, otin kyllä lääkkeen. Uni voisi kyllä tulla,
jos jaksaisin mennä sänkyyn.

Äidiltä mukava puhelu, ehkä siskojen asiat järjestyy.

Jätän huomisen valinnaisen väliin, en vain jaksa. En.

Ja mä ajattelin lähteä kohta viiltämään. 
Ihan vähän vaan.

Like a glass balloon I'm fading, into the void and then I'm gone, I'm gone, I'm gone

Aamulla ahdisti, silti hymyilin. S oli niin ihana.
Miksi sitten ahdisti?
Koulu jatkuu huomenna, loma loppuu tänään.
Niin suuri ahdistus siitäkin, etten oo pessyt työvaatteita, joita huomenna koulussa tarvitsen.

Saamaton, laiska.

Aamulla teki mieli viiltää.
Ehdin jo miettiä, mihin viillän.

Miksi mä puhun aamusta, kun heräsin yhdeltä? Miksi puhun aamusta, kun nousin sängystä puolikahden jälkeen?

Joskus tekisi vaan mieli kadota, jättää kaikki taakse.
Mutta tiedän, etten jätä.
Tarvitsee vaan katsoa vasenta kättä, nimetöntä sormea. Ja mä tiedän, että S tarvitsee mua.
Tarvitsee vaan katsoa valokuvia, siskot, veljet, äiti. Iskä myös, mun ei anneta mennä taivaaseen, ei vielä.
Siellä ei oo tilaa mulle.
Mä en mieti kavereitani, kun päätän pysyä elämässä. Mitä kavereita?
Vahva tunne, ettei M ja J jaksa katsella mua. Ei ne välitä. Miksi ne välittäis?

Kuukauden päästä mua hakataan neulalla. Sain sen tatuointiajan jo viikko sitten.

I ♥ your blog -odottaa mua. En vaan jaksa nyt ajatella mitään ylimääräistä.
Illalla, tai huomenna? Lupaan.

Ps. Kiitos teille uusille lukijoille ♥, ja anteeksi, kun iloiset tekstit hukkuvat kaiken synkkyyden sekaan.

Rejoice every time you hear the sound of my voice

Tänään otetaan alkoholia.
Jos sitä nyt pysyis ihan kohtuudessa, eikä tulis juotua itkuitsetuhoepätoivo-oloa.

Nukahdin eilen puoli viiden jälkeen.
Puoli neljän jälkeen S ehdotti lääkkeen ottamista. Kun ei vaan nukuttanut, itketti vaan.
Otin siis kaksi lääkettä.

Oon ollut tosi kauhealla tuulella nyt aamusta.
Ja meinasin viimeyönä siinä neljän maissa syödä hapankorpun.
En syönyt.

Tänään täytyy olla hauskaa. Tai ainakin hymyillä. Jos jättäis juomatta viinaa?
Siideriä vaan. Ja ehkä mustikkashotteja.

I'm fine

Valokuvaaja, 14.10

"Hetken pääst mä olin jo ylpee siitä viillosta. Enne mä olin saanu aikaseks semmosia huanoja, ei niin syviä ko olin toivonu. En semmosia, ko mun siskolla. En niin hianoja. Nyt sain."

En semmosia ko mun siskolla....

Ja siksi, 

mä olen syyllinen.

To feel a little relief

Eiliseltä 4 säälittävää viiltoa.
Terä näytti käyttämättömältä, vitutti, kun se ei ollutkaan.

Ensi kerralla paremmin.

Kyyneleitä.
Taidan olla taas lähempänä pohjaa.

En oo tänään syönytkään mitään. Ja kello on yli 4.
Juonut vaan 3 kuppia kahvia.

Ei jaksa enää olla hiljaa, tekemättä mitään.

Jotenkin on huudettava.
Huudettava apua,
huudettava pois viha, suru, syyllisyys, pettymys, kaikki.
Huudettava, ettei enää jaksa.

Mun huutoni,
on itkua ja viiltoja.

Ja sä taisit ymmärtää sen.

Hartioilla kannan kahden eri ihmisen samaa maailmaa

Lääkäri antoi reseptin - Melatoniini, 3mg. Tarvittaessa.

Taidan alkaa käyttää säännöllisesti, ei tästä väsymyksestä mihinkään muuten pääse.

"Varsinaisilla" käynneillä katsotaan, tarvitaanko muita lääkityksiä.

Ja olen ruma. 

Kelpaamaton.

Mitätön.

Ja oon niin syyllinen.

Isosisko on esimerkkinä. 

Olinkin. Niin huonona esimerkkinä.

Mä voin syyttää vain itseäni.

Kukaan ei voi estää mua.

I need some sleep, that's all

Mitä uni muka auttaisi.
Kun on niin väsynyt, että täytyy pakottaa itsensä ulos.
Vaikka hakis vaan tupakkaa.
Siwalle hiukan reilu 5min kävelymatka.

Päästiin me tänään S'n kanssa kaupungilla ja J'llä käymään.
Piti koittaa ettiä magneetteja.
Tiimarista osu silmään kyltti "Isänpäivä, 11.11" ja jotain alennustekstiä, kortteja yms.
Ostin kaksi lasista hautakynttilää.

Viimeyö oli mielenkiintonen. Olin todistamassa sitä, että yli 40 henkeä oli kaksiossa bilettämässä,
kuuntelin pissisten vinkumista kun niillä oli tukka huonosti,
tekoitkuja, kuinka huonosti menee. Kaikkien ois pitänyt nähdä sen itkun läpi.
Kytät, porukka pois, porukka takas, tappelua.
3 maijaa, ei sen jälkeen näkyny niitä kersoja.

Kaveri, jonka oon ala-asteelta saakka tuntenut, pyysi mua parin viikon päästä oleville 18v synttäreilleen.
Kehtaanko mennä?
Aina tuntuu, etten sovi siihen porukkaan. Ne on niin erilaisia.
Positiivisia, elämänmyönteisiä, hymyileviä.
Mä en ole. Ainakaan niin, että osaisin olla niiden kanssa.
Sitäpaitsi olisin läskein niistä kaikista.

Mietin aiemmin tänään, puhunko polilla syömisvammailusta.

Partaterä tervehti välkähtäen mun mieltä. Entä jos?

It's like we're prisoners and we just can't get free

Otsikko Valokuvaajasta ja itsestäni.

Mä en ymmärrä! En vittu!
Valokuvaajan huoltaja ei ollu meidän äidille eikä sossulle maininnu sanallakaan,
että Valokuvaajalla on huomenna psykiatrisella polilla aika.
Äiti sai lukea sen Valokuvaajan blogista.

Ja mulla on aivan vitun paska olo, sattuu.
Saa lukea rankkaa tekstiä aina vaan lisää,
vaikka eihän mua kukaan pakota, mutta mun on PAKKO.

Raivo.
Viha.
Tuska.
Suru.

Ole hiljaa, ja puhu vain siitä, kuinka raivona olet.
Ole hiljaa, mene suihkuun, äläkä viillä.

En tiedä mitä pitäis kirjottaa.
Viiltely kävi taas mielessä.

Mutta en.

Ja tänään 1v 5kk. ♥♥

Siskon päätä huimaa taas

Tuliki juotua eilen enemmän kun oli tarkotus.

Shottipelit on petollisia. 

Jossain vaiheessa menin makkariin, kauhean olon kanssa.

En oo edes varma mistä se tuli.

Otimpa sitte terän pitkästä aikaa käteen,

ja halusin viiltää. 

Mutta olin helvetin väsyny. Käsissä ei pysyny mikään. 

Siksi paskoin juomalasinkin.

Naarmuja nuo vaan on.

Onneksi? 

Onneksi terä ei pysynyt kädessä.

Onneksi en jaksanut.

Onneksi vain naarmuja.

En tiiä, olinko ees onnekas.

Vähän säikähdin aamulla,

kun huomasin, että olin naarmuttanut, 

vitutti ja ärsytti,

nyt vaan vähän ärsyttää,

että väsymys ja heikkous estivät mua viiltämästä kunnolla.

Sekavat ajatukset.

Krapula. Pitkästä aikaa.
Kaikkialle sattuu. 

But the loneliness will stay with me

Yksinäinen olo.
Miksi?

Herään S'n vierestä.
Koulussa M'n, J'n ja N'n kanssa
outoa läppää, juttelua, tupakalla käyntiä, kahvia.
Koulun jälkeen "nähdään siellä", "mitäs viikonloppuna?", 
"tullaa kahville".
Kotona S'n kanssa, facebookissa vielä M'n kanssa perus outoilua taas.
S'n kanssa suihkuun (miksen sitten nyt ole?), S'n viereen nukkumaan.

Ihmisiä koko päivän ajan. Ja silti.
Mullahan oli tänäänki kivaa.
Nauroin, nauroin, nauroin.

Viimeyönä sanoin S'lle, että mulla on joka päivä paska olo.
Sitten huomasin, että S nukkui.

Ja mä haluan viiltää.
Haluan, mutten jaksa.
Kohta mä unohdan miten se tehdään.
Kuinka kovaa pitää painaa, mihin kohtaan viilto on paras tehdä.
Mikä teristä on paras.

Ehkä sanon, etten jaksa viiltää,
mutta pelkään, etten vaan uskalla.
Pelkuri.

Jotkin arvista on haalistuneet.
Se häiritsee mua.

It can't happen again

Selailen taas kuvia arvista ja viilloista.

Autosta ei startti toimi, kävelen kouluun.
No, saapa liikuntaa. Ihan hyvä juttu.

Olinki eilen vähän humalassa. Alle neljän tunnin yöunet, 7 tunnin koulupäivä.
Väsyttää, mutta katon Dieetit vaihtoon vielä ja näin.
Huomenna pitää herätä aikasin. Koulu alkaa kasilta, kävelymatka kestää melkeenpä sen 50 min.
Seittemältä pitää lähtee kävelemään, yleensä oon herännyt seittemältä.
Huomenna aikasin. Liian aikasin. En jaksaisi.

Tukihakemuksia ei oo edes käsitelty vielä.
Toivottavasti pian käsitellään. Tilillä on 14e, kun maksoin sen vuokran.

Miksi haluan arpia?! Ärsyttävää, vituttavaa, pelottavaa.
Haluan oksentaakkin. Kaikki syömiset pois.
Eikä mikään kauheasti kiinnosta, ei mitään jaksaisi. Ei koulua, ei leffojen kattelua, ei seksiä, ei lukemista, ei valokuvailua, ei mitään. Ei tuntea. Varsinaisesti. En tiedä.

Haluan nauraa vatsalihakset kipeiksi, hymyillä niin, että poskiin sattuu.
Tuntuu oudolle.

Tuntuu ei millekkään. Miksi?

Vajoanko? Katoanko?

But the secret is still my own

Oon niin säälittävä.
En osaa olla yksin.

Yksi ilta, yksi yö,
ja kaikki paska valtaa mielen.
Samantien.
Siitä ei saa puhua, eikä voi.
Aina voi turvautua terään, vaikken eilen voinutkaan, pelkuri.

Pitää opetella yksinolemista.
Pitää opetella kestämään, millä tahansa keinolla, vaikka se keino olisi itsensä satuttaminen.
Se on sentään nautinnollista. Kaunista. Oikein.

Emmä uskaltais alottaa puhumista, kuitenkin pitää jättää taas kesken,
oon jo nyt tarpeeksi vihainen. Ei mulla oo mitää uutta sanottavaa,
samaa paskaa, miks siitä pitäisi sanoa?

Helvetti, en mä pärjää, eikä mun tarvitsekkaan.
Eikä mun myöskään tarvii puhua.

Surettaa, yksi teistä lukijoista on lähtenyt.
En kuitenkaan ihmettele.

Muutamat kuvat ja nopeat kuulumiset

Eppu -kuvissa laadut kusee, mut silti. ♥

Oli ne sankariainesta. ♥

Sit viel pakko pistää tuitui kuvat kisuista. :3

Jaaaa sit ne kuulumiset, no ihan hyvää, väsy vaan, koska nukahdin eilen hiukan ennen seiskaa ja heräsin jo yheltä.. Vähän vitutti.

(Oon syöny liikaa, postaan siihen liittyvään blogiin ehkä huomenna..)

M kävi kahvilla ja toi mikron! Sille tuleeki paljonpaljon käyttöä.

Siivoiltu ollaan vähän, pitäs vaan tosissaan saada aikaseks imuroida. No, huomenna. 

Pakko se on.

Viiltojäljet tekee kipeää. 

Mau :3

Haettiin tänään (eilen = perjantaina) S'n kans kaks vallottavan suloista poikakissavauvvaa. ♥♥
Ensin piti vaan yks ottaa mukaan, mutta eihän sitä toista voinu sinne jättää yksin. ):
Ai että, rakastan noita pikkusia. ♥
Kattoo nyt miten tääl pärjää kolmen miehen kanssa. :D

Max & Rocky ♥

On ne vaan aivan ihania. :3 Max vaan on vähän säikky, ja ujon tapanen. ): Ei millään antanu mennä lähelle, ja juoksenteli sohvan, sängyn ja lipaston alle piiloon, eikä syöny mitään nyt illalla. Ehkä (ja toivon mukaan) pikkusta vielä jännittää tää uus paikka.

Mut tästä vielä muihin kuulumisiin,
kipeys on aika hyvin menny kyllä ohi, eli huomenna tie vie Tammerfestiin/ihan vaan Tampereelle, täytyy nyt kattoa saako S rahaa, et päästään portista sisään Eppuja kattomaan. Jos ei, ni aidan taakse vaa juomaan!
Vähän surettaa nuo pojat jättää heti yksin kotiin. ): Mutta onneks tullaan yöstä takas, niin ei tarvii yötä yksin olla.

Hmm. Pahojaki sanoja oon kuullu.

"Joko minä ja apu tai ei kumpikaan" 

Tuosta oon yrittämässä päästä yli.

Ja loppuun vielä (näköjään pilaamaan tää postaus)
olkapää näyttää nyt tältä:

Laadun huonous tuskin haittaa.

Noihin en ole tyytyväinen. 

(Vaikka tuossa näyttää jo vähän pienemmiltä, 

koska on kerenneet parantua, kahden viiltelykerran jäljet)

"Hell is filled with people like you"

Otsikko ei tällä hetkellä liity mitenkää mihinkään, seon vaan Frendien Chandlerin suusta, 
vaikka sopii kyllä muutamaan ihmiseen aika hyvin.

Päässä napsahti eilen, pahoittelen. En vaan ymmärrä miten.
Kaikki vielä lähti siitä, että kone ei lukenut kameran muistikorttia, eli todellinen pikkujuttu.
Pelottavaa, ehkä.

Quitely losing my mind

Työssäoppimisen näytöt tehty, viikonloppua tässä odottelen. Ja sitä että flunssa lakkaa.

Tarvii joka aamu ihan koota ittensä, että löytyy ees pieni koulumotivaatio.
Saa nähdä mitä kolmannesta luokasta tulee, jos sinne saa edes sillon mentyä. Turhauttaa..

Tuskin tässä muuta, turha postaus, enkä pahoittele aiempaa kuvaa.
Tähän loppuun vielä päivistys kuva minä with huulikoru. ♥

Hell is filled with people like me

Ps. Uusi tatuointi-idea

Fighter