Mitä uni muka auttaisi.
Kun on niin väsynyt, että täytyy pakottaa itsensä ulos.
Vaikka hakis vaan tupakkaa.
Siwalle hiukan reilu 5min kävelymatka.
Päästiin me tänään S'n kanssa kaupungilla ja J'llä käymään.
Piti koittaa ettiä magneetteja.
Tiimarista osu silmään kyltti "Isänpäivä, 11.11" ja jotain alennustekstiä, kortteja yms.
Ostin kaksi lasista hautakynttilää.
Viimeyö oli mielenkiintonen. Olin todistamassa sitä, että yli 40 henkeä oli kaksiossa bilettämässä,
kuuntelin pissisten vinkumista kun niillä oli tukka huonosti,
tekoitkuja, kuinka huonosti menee. Kaikkien ois pitänyt nähdä sen itkun läpi.
Kytät, porukka pois, porukka takas, tappelua.
3 maijaa, ei sen jälkeen näkyny niitä kersoja.
Kaveri, jonka oon ala-asteelta saakka tuntenut, pyysi mua parin viikon päästä oleville 18v synttäreilleen.
Kehtaanko mennä?
Aina tuntuu, etten sovi siihen porukkaan. Ne on niin erilaisia.
Positiivisia, elämänmyönteisiä, hymyileviä.
Mä en ole. Ainakaan niin, että osaisin olla niiden kanssa.
Sitäpaitsi olisin läskein niistä kaikista.
Mietin aiemmin tänään, puhunko polilla syömisvammailusta.
Partaterä tervehti välkähtäen mun mieltä. Entä jos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti