Never ending story

Vähä joulukuvia! >KLICK< Tuolta vähän kuvailuja. (:

Edelleenki on kuulunu hyvää! (: (Ellei mukaan lasketa järjetöntä läskiahdistusta joka on koko vitun ajan).

Eilen oltii S'n, äitin ja siskojenkans S'n porukoilla syömässä. Äiti ja S'n porukat näki toisensa tosiaan vasta eilen ekaa kertaa, et kai se oli reilu puolentoistavuoden jälkeen aikaki. :D
Oli tosi mukava ilta, availtiin sielläki viel vähä lahjoja ja sillee. ^^

Valokuvaaja kirjotti eilen blogiinsa, poimin tähän yhen kivan pätkän sieltä.

Ko mentii sinne, ni mua ahdisti aika pal. Mut sit ko siäl oli nii rentoo ni sit pysty rauhottuu. Siäl oli oikeesti mukavaa, nautin mun olosta tosissani. Mun oli hyvä olla.

Vika lause! Tuli kiva fiilis. (Tossa pätkässä siis kirjotusta siitä, kun mentiin sinne S'n porukoille).

Kohta pitäis parin kaverin ilmestyä, otetaan vähän alkoholia (kyllä, vähän!) ja vietetään iltaa.

Eilen katoin Saksikäsi Edwardin, voi ei. ;____; Ihana leffa! 

Säälin Edwardia ku kaikki oli ilkeitä sille ku se oli vaan erilaine. ):

Oompas tunteikas, mut oikeesti meinasin iha alkaa itkemää ku se oli niin viattoman ihana. ♥

Ei tähä loppuu voi lisätä muutakun I'm in love ♥

PS. Tervetuloa kaksi uutta lukijaa! (:

Pps. Tätä (>KLICK<) kuuluu läskiahdistuksen kanssa..

Hyvää joulua (:

Ite en mikään ihan innokas jouluihminen ole,
mutta tää joulu on alkanu ihan hyvin. (:
Tehtiin S'n kanssa heti aamusta riisipuuroa (ekaa kertaa puuroriisistä ja vielä onnistu!),
ja paistettiin vähän joulutorttuja.

Pitäis vielä syödä jouluruoka (vähän köyhä tällai opiskelijalla...), leipoo pipareita,
ja ehkä loput tortut paistaa. Sit availlaan loppuja lahjoja ja ollaan vaan.

Kaikki on hyvin tänään.

Hyvää joulua. ♥

Sleep well my baby

Väsyttää niin ihmeellisen paljon.
Kerkesin nukkua kuudesta seittemään, ku lähdettii siit S'n kans kauppaan.
Oli muuten tosi vaikee jaksaa nousta.

Miten mua väsyttää näin paljon?

M on ollu nyt viikon ulkomailla,
mut palas tänään takas! Ai että. ♥ Se on ihan kiva vammaseks. c:

Tänään oli vähän hellydenkipeäsurkeusolo tossa pari tuntia sitten (vittu kello on noin paljon),
mutta onneks on S lähellä, ottaa kainaloon ja saa hymyn. ♥

Ruoka on ahdistanu.
Mut siitä en tänne paljoo postaile.

Täs mä taas,

ja yks rakkauspaidoista. ♥

Rakkaus on rauhaa ja vapautta

Ihan ekaksi sanon taas,
että S on ihana. ♥

Värjään hiuksia! Näistä pitäs tulla violetit, sellaiset tummat, mutta kattoo.
Ja tällä kertaa en tapa tukkaa värjäämällä niitä joka kuukausi ja raiskaamalla värinpoistovaalennuksilla.

Tänään käytiin ekaa kertaa tääl asumisen aikana bussilla kaupungissa.
Eipä oo tota paikallisliikennettä ikinä käytetty, vaikka ollaan jo reilu puolvuotta tääl asuttu. :D
Noh, kerta se on ensimmäinenki.

Päästiin saunaanki tänää. ♥ Ihanuutta.

On mulla surullinenki olo tänään ollu. Mutten syytä kerro tänne.
Piristyin siitä jokatapauksessa. (:

Tuntuu, et olotila on liianki hyvä.
Yritän silti olla murehtimatta siitä, että jos tästä taas vajoan.
Koska sitä en halua.

Salossa kuvattu. Ihanat. ♥

Kaikki kiertää samaa ympyrää

Epäonnistuja.
S'n serkku valmistuu, eli on juhlat.
Joihin yllätysyllätys en mene.

En vaan pysty näkee niin montaa sukulaista kerralla.
Kuinka säälittävä ihminen voi olla? Olis luullu, että oon jo ihan tarpeeks säälittävä jo kaikella muullaki tavalla.

Tuntuu pahalta.
Itkettää. Mutta antaa itkettää, kyyneleitä en päästä valumaan.

Oisin toivonu, että kyselyyn vastais enemmän kun kuus teistä kahdestakymmenestäkolmesta,
muttei kai voi mitään.
Kuitenkin, kuvia tulee sitten kun jaksan/kerkeän.
Sain haasteenkin, se myös sitten kun jaksaa..

Eipä muuta.

Smoking makes me go high

Parempi päivä, itseasiassa hyvä päivä.

Aamulla meinas kyllä itku tulla, ku klooria oli lentäny sit nilkkureille.. (Ja rakastan niitä).
Permanenttitussi korjas!

Koulussa oli aika mukavaa, ei kuulunu liikaa turhaa vittuuntuneisuusvalitusta,
ja naurettiin M'n kanssa vatsalihakset kipeiksi. Tuntui hyvälle.

Iltapäivästä mentiin S'n, M'n ja J'n kanssa kirpparille, löysin Marilyn Monroe tavaraa. ♥
+ baaritopin, jeijei! Kahvillekki riennettiin siitä.

Alkoholia on tehny mieli kyllä vähän pitkin päivää.. Tajusin kans, että pitkään aikaan se ei oo jääny yhteen.
Lauantaina piti mennä yhdelle. Ja humalassa nukkumaan.
Perjantaina kyllä oli selvä päivä, silloinkin join kaksi. Ei taaskaan yhtä, vaan kaksi. Yksi liikaa, ei paha, silti.

©

No mutta kerranhan täs eletään.

Perjantaina polille, tänään pitäs koittaa ottaa Ketipinor ajoissa.
On menny vähän myöhäseks aina sen ottaminen, ja aamulla tuntuu kuolemalta ku väsyttää niin paljo..

Ei täs muuta, viikon päästä tatuointi ja S on ihana. ♥

You won't let me fall

Rakastan sitä, kun ajetaan S'n kanssa Somerolta kotiin ja me lauletaan.
Me pistetään Suomipop kanavalle, ja lauletaan kappaleista niin paljon kun osataan.

Rakastan sitä, että voin laulaa, vaikkei S laulaisi,
se tykkää kuunnella kun laulan, vaikka en omaa minkäänlaista lauluääntä.

Rakastan sitä, että voidaan istua S'n kanssa aivan hiljaa,
sanaakaan sanomatta, ja silti ymmärtäen toisiamme.

Rakastan sitä, kun S koskettaa. Hellä kosketus, sekin riittää puhumaan omaa kieltään.

Rakastan sitä, kun mennään sänkyyn,
pääsee käpertymään kainaloon, saa itkeä tai nauraa tai höpistä omiaan tai olla hiljaa.
Kuunnella toisen hengitystä, eikä muulla ole väliä.

Rakastan sitä, kun S sanoo rakastavansa.
Rakastan sanoa S'lle mä rakastan sua.

Rakastan painaa pääni S'n olkapäälle, ja sulkea silmäni.
Olla siinä rauhassa.

Rakastan kuunnella S'n sanoja,
kuulla sen tutun, turvallisen ja ihanan äänen kun S selittää uniaan.

Rakastan suihkuja S'n kanssa, kun suihkugeelillä peitetyt kädet koskettavat kaikkialle,
kun pääsee lähemmäs kuin koskaan.

Rakastan sitä että S saa mut jatkamaan, kun S saa hymyn,
kun koulupäivän jälkeen laitetaan ruokaa ja ollaan innoissaan siitä, kuinka hyvää saatiin aikaan.

Enkä koskaan lakkaa rakastamasta.

Rakastan niin kauan kuin mä voin

Kuolemaan saakka.

Tänään S'llä ja mulla on tullut puolitoistavuotta seurustelua täyteen.
Rakastan sinua. ♥

Tehtiin yhdessä lasagnea, käytiin M'n ja J'n kanssa parilla,
ja katsottiin Jokerit-HPK peliä siellä baarissa samalla.
Siitä jatkettiin Filmtowniin vuokraamaan Nälkäpeli,
ja nyt harmittaa flunssaisuus, ja se, että heti tämän kirjotettuani menen sänkyyn,
ei saatu leffaa katsottua heti. >: Surettaakin, kun en jaksa paljoa, kun oon tullut taas niin huonoon aikaan kipeäksi.

Huomenna olis tarkotus juoda, meillä aloteltais ja siitä jatkettais baariinpäin.
Ikeaanki mennään, oon innoissani. ♥
Kouluun ei kiinnostaisi mennä, neljän tunnin takia,
mutta pakottaudun. Taas. Joka aamu.

Mitä on ne ystävät, jotka lakkaavat olemasta elämässäsi,
jos et lopeta viiltelyä?
Jos et lopeta ruoalla "pelleilyä", paastoamista, oksentamista?
Jos et ala olemaan elämänhaluisempi?
Mitä on ne ystävät, läheiset?
Se ei ole reilua. Hylkääminen noiden asioiden takia ei ole reilua.
Kaikki tietävät, että se satuttaa toista, niin läheistä ihmistä. Nekin tietävät, jotka noissa tilanteissa ovat.
Se ei ole syy jättää, hylätä. Et välttämättä voi teoillesi mitään.
Uhkaaminen sillä. "Yksikin kerta vielä, niin mä lähden, eikä me olla enää me, en ole sun elämässäs enää ikinä."

Kuka silloin aiheuttaa sen, että jatkatkin sitä entistä enemmän?
Hän. Hän joka lähti, jätti.

En vaan ymmärrä. Oon miettinyt monesti jo tuota asiaa, enkä ymmärrä.

Tänään oli taas päivä, kun ei jaksanut mennä valinnaiselle kurssille.
Heikko, ajatukset muistuttaa.

Like a glass balloon I'm fading, into the void and then I'm gone, I'm gone, I'm gone

Aamulla ahdisti, silti hymyilin. S oli niin ihana.
Miksi sitten ahdisti?
Koulu jatkuu huomenna, loma loppuu tänään.
Niin suuri ahdistus siitäkin, etten oo pessyt työvaatteita, joita huomenna koulussa tarvitsen.

Saamaton, laiska.

Aamulla teki mieli viiltää.
Ehdin jo miettiä, mihin viillän.

Miksi mä puhun aamusta, kun heräsin yhdeltä? Miksi puhun aamusta, kun nousin sängystä puolikahden jälkeen?

Joskus tekisi vaan mieli kadota, jättää kaikki taakse.
Mutta tiedän, etten jätä.
Tarvitsee vaan katsoa vasenta kättä, nimetöntä sormea. Ja mä tiedän, että S tarvitsee mua.
Tarvitsee vaan katsoa valokuvia, siskot, veljet, äiti. Iskä myös, mun ei anneta mennä taivaaseen, ei vielä.
Siellä ei oo tilaa mulle.
Mä en mieti kavereitani, kun päätän pysyä elämässä. Mitä kavereita?
Vahva tunne, ettei M ja J jaksa katsella mua. Ei ne välitä. Miksi ne välittäis?

Kuukauden päästä mua hakataan neulalla. Sain sen tatuointiajan jo viikko sitten.

I ♥ your blog -odottaa mua. En vaan jaksa nyt ajatella mitään ylimääräistä.
Illalla, tai huomenna? Lupaan.

Ps. Kiitos teille uusille lukijoille ♥, ja anteeksi, kun iloiset tekstit hukkuvat kaiken synkkyyden sekaan.

I'm just one lost soul

Koska aamulla otin vastaan palaset,
jotka keräsit,
kun illalla hajosin.

Voin vaan kiittää, että olit mun vierellä, pidit lähellä, turvassa,
et antanut kadota.

Huomenna (tänään) poli.

Entä jos meitä ei olisi ollenkaan

En jaksais olla elämässä laisinkaan.

Sossusta pistettiin viimeinki tänää rahaa kannettavaan, kikkailuahan siinä tuli oikeen kunnolla,
koska en saanu muutettua nosto- ja käyttörajaa isommaksi (oli kasiluokalla pistetty 100e nostovaraa ja 100e käyttövaraa = 200e päivässä).
No satiin me tää sit kuitenki, ja tykkään. :) Tässä yks syy miksen oo saanu mitään aikaseks tänään, koska kone, ehh.

Tosiaan, viikonloppu meni juoden, lauantaina tuli humalass itkettyäkin.
Emmä oikeen tiedä mitä mulle kuuluu, ei huonoa, varmaan parempaa nyt taas kun muutamiin hetkiin.
Ei mulla oikeestaan oo mitään kummempaa kirjotettavakaan.

S on ihana. ♥

Olin seitsemän päivää selvinpäin, enkä jaksa enempää

Tänään pois omasta kodista ja humalaan.
En jaksa maata paikallani, ajatella. Enkä halua.

Ajatukset pois.

Shottipeliä pelataan taas,
levyn polttaminen kohta, että on matkalla jotain,
mihin tarttua.
Rytmi, kappaleiden sanat. Ja me aiotaan nauraa.

Tänään olin koulusta etäpäivä,
tehtävälappu syyttävänä näppäimistön vieressä,
ensimmäinen viidestä, moniosaisista tehtävistä tehty.
Kyllä mä kerkeän.

Huomenna Pianisti ja Valokuvaaja tulevat paikkaan,
jossa on hyvä olla.

On mulla kotonakin, mutta siskojen kannalta.

Tuitui, S osti mulle ihanat pöllökorvikset eilen. ♥

Vaatekriisi.
Stressi.
Väsyttääkin vähän, mutta meen valmistautumaan.

Pulkalla plutoon painellaan

Arvet viehättää, kipu ei.

Poliaika 16.10. Huhhuh.

Poissaoloja koulusta joku 30 tuntia.
Pitää oikeesti skarpata.

Huomenna olis tarkotus ottaa alkoholia (ryypätä), unohtaa kaikki hetkeksi.
Ihanaa.

Väsyttää, mutta lähetään S'n kanssa vielä kävelemään, jos ei sada.

Valokuvaaja oli suunnitellut itsemurhakirjeitä.

But the loneliness will stay with me

Yksinäinen olo.
Miksi?

Herään S'n vierestä.
Koulussa M'n, J'n ja N'n kanssa
outoa läppää, juttelua, tupakalla käyntiä, kahvia.
Koulun jälkeen "nähdään siellä", "mitäs viikonloppuna?", 
"tullaa kahville".
Kotona S'n kanssa, facebookissa vielä M'n kanssa perus outoilua taas.
S'n kanssa suihkuun (miksen sitten nyt ole?), S'n viereen nukkumaan.

Ihmisiä koko päivän ajan. Ja silti.
Mullahan oli tänäänki kivaa.
Nauroin, nauroin, nauroin.

Viimeyönä sanoin S'lle, että mulla on joka päivä paska olo.
Sitten huomasin, että S nukkui.

Ja mä haluan viiltää.
Haluan, mutten jaksa.
Kohta mä unohdan miten se tehdään.
Kuinka kovaa pitää painaa, mihin kohtaan viilto on paras tehdä.
Mikä teristä on paras.

Ehkä sanon, etten jaksa viiltää,
mutta pelkään, etten vaan uskalla.
Pelkuri.

Jotkin arvista on haalistuneet.
Se häiritsee mua.

I can't handle the pain

Okei, oon ehkä vähän onnellinen et tutustuttiin M'n kanssa, kävi tossa äskenki parin tunnin kahvitteluilla ja naurettiin niin jumalattomasti. 

Ja tupakkaa kului.

Täst kellonajasta voi päätellä, et oon huomenna kuumeessa.
Haha, ei vaan jaksa niitä ihmisiä taas koulussa.

S on nukkumassa, kyllä muakin väsyttäis, mut en jaksais mennä nukkumaan.

Ajattelin tänään ihan hirveällä tavalla. En tiedä miksi.
Enkä tiedä voinko kertoa. Oon ihan kauhea ihminen, liian julma ajatus.
En halunnut sellasta..

Okei, iski suru, yksinäisyys tai jotain.
Hallelujah on surullinen biisi.

Nyt tiedän. Iski kaipaus.

HENKILÖ, JOTA SINULLA ON IKÄVÄ

Miksi sinulla on häntä ikävä? - Koska tänä vuonna tulee 6 vuotta hänen lähdöstä

Oletko kiintynyt häneen? - Kyllä

Mitä hänelle kuuluu? - Toivottavasti hänel on hyvä olla

Oletteko koskaan riidelleet? - Ollaan

Tiedätkö missä hän asuu? - Tiedän, mun sydämessä.

Mun on niin ikävä iskää.
Niin kova ikävä.
Hän ois tykänny S'stä tosi paljon. Ja S iskästä.

Suojelethan mua sieltä ylhäältä?

Paha olla, haluaisin S'ltä halauksen, mutten halua herättää toista.
Haluan itkeä kainalossa. Ja jos ei itku näin väsyneenä tule, niin edes olla kainalossa.

Etkö unta saa? Aaveetko taas sun vuoteellesi omin luvin istahtaa

sua valvottaa, jo kohta aamu sarastaa

Etkö unta saa? Yksinäisyys kun soittaa sydämessä pirunviuluaan

ja luurangot kun kaapissa äityy kolistelemaan

Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin

ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan

Mut siihen yksin pysty en

vaan rakkauttas tarvitsen

Tää musta yö mun kanssa jaa

niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa

Ja yö kun aamuun liukenee

Vierellä sun

ei enää pahaa tee

Syliis rauhoitun

Etkö unta saa? Kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen

eessä kohoaa ja lailla vuoren tuijottaa

Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin

ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan

Mut siihen yksin pysty en

vaan rakkauttas tarvitsen

Tää musta yö mun kanssa jaa

niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa

Ja yö kun aamuun liukenee

Vierellä sun

ei enää pahaa tee

Syliis rauhoitun

Ja yö kun aamuun liukenee

Vierellä sun

ei enää pahaa tee

Syliis rauhoitun

Vierelläsi sun

Mä siihen rauhoitun

Vierelläsi sun

on turvapaikka mun

It's a very very mad world

En tajua miks musta tuntuu tältä. 

Tuntuu pahalta. Surkealta. 

Silti ihan hyvältä ja ei miltään.

Mikä siinä on? Miksen osaa?

Olen huono, en osaa tuntea oikein.

Osaan mä mielestäni rakastaa ja iloita. 

Oonko mä oikeasti näin sirpaleina? Oonko mä tyhjä ihminen?

Mä yritän kyllä. Silti päivät täyttyy negatiivisista tunteista, vaikkei olis mitään syytäkään. Kai.

Huominenkin ahdistaa, eihän me ees tehdä koulussa mitään. 

Välillä mä muistelen niitä hetkiä, kun olin varma etten voi jaksaa.

Ne hetket, joina kuristin, hakkasin, viilsin.

Rehellisesti, kun S tuli mun elämääni, se oli mulle pelastus. 

S sai mut yrittämään, jatkamaan.

Olisin halunnut huutaa, mutten ikinä huutanut. Ikinä. 

Vain pään sisällä on kaikki se raivo ja viha, se on kertynyt muhun,

eikä se vähene. 

Viime perjantain pieni raivoaminen ei helpottanut yhtään. Luulin tottakai, että helpottaa, edes hieman,

edes niin, että uskallan useamminkin päästää vihaa ulos. 

Mutta kun se hetki tulee, ei mitään, tiuskimista vain ehkä. 

Kaikki taas pään sisään, myrkyttämään mieltä lisää.

En ole lapsenakaan näyttänyt helposti tunteitani (oli kirjoitettu johonkin ihme raporttisysteemiin A-kotiajasta)

Miksen osaa? En jaksa peitellä niin monilta ihmisiltä sitä, mitä oikeasti tunnen. En jaksa.

Saan olla surullinen, iloinen, onnellinen, vihainen, alakuloinen, saa tuntua miltä vain, tai ei miltään,

jos vaan osaisin näyttää tunteet, jos voisin puhua niistä negatiivisista kenen tahansa kanssa,

mutta tästäkin tulee seuraava ongelma;

kukaan ei kysy. Kun kukaan ei kysy, en puhu. Niin se on aina mennyt. 

Ja vaikka kysyisi, mitä harvoin tapahtuu, useimmille sanon "ihan jees", "väsyttää vaan". 

(Skinsin Chris joka kuvassa, koska ♥)

Kiitos jos jaksoit lukea. 

Tuntuu oudolle. Anteeksi jos ristiriitainen tai sekava teksti.

Karppauksella itsensä haastaminen

En jaksanu Henkilökohtaiseen Helvettiin tätä päivittää,
mutta alotan huomenna (tänään aamulla/päivällä) viikon karppauksen.
Tuskin sen enempää, oon vihannu sellasta alusta saakka. Mut yrityksenä. Ja tietääkseni, kuinka paskaa se todennäkösesti on.

Ja ostin tänään (vittu, eilen) täydellisen paidan.

(Kuva poistettu)

Menkat ei oo vieläkään alkanu.

S'llä ja mulla on vuosi ja kolme kuukautta täynnä. ♥ (1.8.'12)

Edit 5:32/ Äh mä mitään kunnolla karppaa. Tykkään sen verran perunasta ja riisistä.

"Calm yourself," he says to me

Tukassa taas "ylimustaa". Turkoosi kulahti niin paljo, tuli vaaleensinisiä raitoja ja näky blodia +juurikasvua oli jo.. Vois antaa tukan rauhottua vihdoinki kaikista värinpoistoista.

S tulikin Somerolle jo tänään (tai siis tossa torstaina iltapäivällä).
En mä olis pärjänny enää kunnolla, viimeyö oli aika kauhea..

Viiltäminen houkuttelee, en vaan jaksais sitä enää, kun en ikinä onnistu saamaan kunnollisia viiltoja.
Silti haluaisin ja tarvitsisin viiltoja. En tiedä enää, en pysty enää.

Tuun aina olemaan yks ja sama ihmisraunio. Emmä selviä tästä. Emmä muutu.
Apua.

Ainiin, näin exää ja sen nykystä tyttöystävää tänään, kävi tos tupakalla.
Eka ajatus muijasta "se on laiha". Ja alemmuuskompleksi valtasi mut taas,
ei mua kiinnosta mitä exä musta ajattelee, haluaisin vaan olla yhtä hoikka kun sen muija.
No, tunnelma ei ollut kuitenkaa ees kiusallinen, ihan mukavaa oikeestaa, vaikkei puoleentoistavuoteen oltu nähty. En kaipaa seurusteluaikoja sen kanssa ollenkaan, en sitäkään yhtään, mut oli ihan jees nähdä.

On ollu parempi olla S'n kanssa. Nyt vaan ahdistaa niin paljon mun kroppa.
Täynnä läskiä. 

Emmä viitti sitä tosissani sanoa. En taas.

Huomenna Hämeenlinnaan, nään kisuvauvvat. ♥ Ikävä niitä (riiviöitä, kuulemma :D) :3

En ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta

Menipäs päivä hienosti täydellisesti, niin täydellisesti että pääsen nyt vasta postaamaan!

Eli heräiltiin aamulla ihan pikkuhiljaa, huomattiin, että sataa vettä.
Aateltiin lähteä Ideaparkiin M'n ja J'n kanssa (niinkun alunperin oliki tarkotus), ja kattella vähän millasta säätä Tampereella tulee oleen.
Ideapark reissu meni vähän pitkälle,
mut saatiin me M'n kans mukaan take away -posliiniset mukit, oli kätevät autossa ja festarialueen ulkopuolella. ♥
Sit piti kikkailla niin, että saadaan hiukan lisää rahaa.
No, saatiin rahat, joten S'kin pääsi festarialueelle,
ja ainakin mä vietin yhen elämäni parhaista tunneista; Tunti Eppu Normaalia livenä parhaassa seurassa. ♥

Se oli täydellistä, osattiin monien biisien sanat, joten tietty laulettiin mukana (vaikka multa ääni vähän meinas mennä vielä huonompaan, koska ihan täysin terve en vielä oo).
Huomenna (tänään....) laitan varmaankin muutaman kuvan, ihan täydellistä laatua ei ole, koska iPhonella kuvattiin.
Ei todellakaan kaduta, että lähettiin!
Sääkin oli meidän puolella, just Eppujen tokavikassa biisissä alkoi vähän tihuttaa, ihan vikan biisin jälkeen satamaan vähän reilummin.
Oon niin onnellinen, että lähettiin.

Sit ajeltiikin Hämeenlinnaan takasin, tultiin meille, otettiin huikkaa, ja jatkettiin hetken aikaa baarissa,
kunnes neljän maissa heitettiin M ja J koteihinsa.
Mustikkashotit on ylihyviä, nam. (:

Tätä päivää ei pilannut mikään! Hymyilin paljon.

Max'kin on jo selkeästi rohkeampi pikkunen, ja molemmat meni hiekka-astiallekkin tänään!
Suoraan sanottuna, en oo ikinä ollut niin ilonen nähdessäni kissan paskaa. :D :D
On nuo nyt vaan niin sulosia, aaa, oon niin rakastunut. ♥
Niin ja M pääsi nyt sitten Rockyn kummiksi. :D (:

Tämmöistä loistavaa♥,
ja viikon päästä siskon rippijuhlat. (:

Okei, oon tosi väsy (kello onki jo vartin yli viis...), joten menen tästä S'n viereen ja koitan iloisuudeltani nukkuilla. :3

Mau :3

Haettiin tänään (eilen = perjantaina) S'n kans kaks vallottavan suloista poikakissavauvvaa. ♥♥
Ensin piti vaan yks ottaa mukaan, mutta eihän sitä toista voinu sinne jättää yksin. ):
Ai että, rakastan noita pikkusia. ♥
Kattoo nyt miten tääl pärjää kolmen miehen kanssa. :D

Max & Rocky ♥

On ne vaan aivan ihania. :3 Max vaan on vähän säikky, ja ujon tapanen. ): Ei millään antanu mennä lähelle, ja juoksenteli sohvan, sängyn ja lipaston alle piiloon, eikä syöny mitään nyt illalla. Ehkä (ja toivon mukaan) pikkusta vielä jännittää tää uus paikka.

Mut tästä vielä muihin kuulumisiin,
kipeys on aika hyvin menny kyllä ohi, eli huomenna tie vie Tammerfestiin/ihan vaan Tampereelle, täytyy nyt kattoa saako S rahaa, et päästään portista sisään Eppuja kattomaan. Jos ei, ni aidan taakse vaa juomaan!
Vähän surettaa nuo pojat jättää heti yksin kotiin. ): Mutta onneks tullaan yöstä takas, niin ei tarvii yötä yksin olla.

Hmm. Pahojaki sanoja oon kuullu.

"Joko minä ja apu tai ei kumpikaan" 

Tuosta oon yrittämässä päästä yli.

Ja loppuun vielä (näköjään pilaamaan tää postaus)
olkapää näyttää nyt tältä:

Laadun huonous tuskin haittaa.

Noihin en ole tyytyväinen. 

(Vaikka tuossa näyttää jo vähän pienemmiltä, 

koska on kerenneet parantua, kahden viiltelykerran jäljet)