Eikä kukaan koskaan saisi tietää

Tyhjiö mun sisällä kasvaa. Haluaisin täyttää sen alkoholilla joka päivä.

Juoda niin, että itkettää, että tahtoo satuttaa itseään, antaa terän upota, veren valua.

Että ei sattuisi niin paljon saada vastausta kysymykseen, jota ei saisi kysyä.

Valokuvaaja kai sitten on huomannut, että lueskelin sen blogia.

"Nyt just semmonen olo, et vihaan sitä mun siskoa. 

Helvetisti kiitoksia, tuppaat pilaamaa mun elämän saatanan mulkku. Toivon sulle hyvin paskaa elämää <3"

Kiitos.

Anteeks & näkemiin.

En olis jaksanut tänä viikonloppuna hymyillä tai nauraa.

En olis jaksanut mennä kaverin synttäreille. Menin, hymyilin, nauroin.

Silti vihasin itseäni koko illan. Vertasin niihin muihin.

Ja tiedän olevani mitätön. 

Tiedän, etten puhu.

Kaiken voi lukea täältä.

Sitten mun ei edes tarvitse puhua. 

Tänään revin itseäni rikki. 

Odotan iltaa.