Iskäikävää taas päivittäin.
Ainahan se on, mutta nyt ollu vahvempana. Kivuliaampana.
Olet muistoissani, kestän ikävän.
En silti välttämättä sanoisi "en" jos joku kysyy, haluaisinko sun palaavan.
Miksi välttämättä?
Siksi, koska jos iskällä olis elämä samanlaista nyt, kuin silloin,
en kestäisi katsoa sitä vierestä. Koska olen kasvanut,
alkanut ymmärtää paremmin.
Pian pitäisi lähteä M'lle, otetaan parit ja (mjoo otan kolme, mutta siihen se jää) ja vietetään iltaa. (:
Loman alotin tänään, huomenna olis koulussa siivoilua ja kirkko.
Ja niiden idioottien kattelua, ei kiitos.
Ja kirkkoon ei enää S'n kans kuuluta, en muista, oonko maininnu siitä täällä. Erottiin viime kuun lopussa,
miks kuulua kirkkoon, kun uskon taso meillä, on ateisti? En oo ikinä uskonu jumalaan,
en usko edes, että jeesus on ikinä ollu.
Muutamat lahjat on ostamatta, ja kortteja tekemättä, mut huomenna on aikaa. (:
Jouluaattoaamuna keitetään riisipuuroa ja leivotaan pipareita ja joulutorttuja.
Yks lukija on lähteny.
Kyllähän se oli aika itsestäänselvää.
Tää blogi kiinnosti kun vajoilin pohjalle, kun ahdisti, masensi,
kun käteen ilmestyi uusia haavoja.
Ei se ole niin kiinnostavaa, kun on mennyt hyvin.
Itsestäänselvyys, mutta harmi silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti