Oon niin säälittävä.
En osaa olla yksin.
Yksi ilta, yksi yö,
ja kaikki paska valtaa mielen.
Samantien.
Siitä ei saa puhua, eikä voi.
Aina voi turvautua terään, vaikken eilen voinutkaan, pelkuri.
Pitää opetella yksinolemista.
Pitää opetella kestämään, millä tahansa keinolla, vaikka se keino olisi itsensä satuttaminen.
Se on sentään nautinnollista. Kaunista. Oikein.
Emmä uskaltais alottaa puhumista, kuitenkin pitää jättää taas kesken,
oon jo nyt tarpeeksi vihainen. Ei mulla oo mitää uutta sanottavaa,
samaa paskaa, miks siitä pitäisi sanoa?
Helvetti, en mä pärjää, eikä mun tarvitsekkaan.
Eikä mun myöskään tarvii puhua.
Surettaa, yksi teistä lukijoista on lähtenyt.
En kuitenkaan ihmettele.
Ei se keino saa olla satuttaminen. Sen ei tarvitse olla satuttaminen. SE EI SAA OLLA SITÄ. Sun ei tarvitse pärjätä yksin. SUN EI TARVITSE. Me ollaan täällä, minä olen täällä. Käytä ihmisiä jotka ovat sun lähelläsi. Koska sun tarvitsee pärjätä. Koska sä olet tärkeä. Koska moni ihminen rakastaa sua. KOSKA SUN KUULUU OLLA TÄÄLLÄ. Ihan totta. Puhuisit, pyydän. Sä et häviä sillä mitään. Sä häviät jos sä et puhu. Sä häviät kun joudut pitämään kaiken sisällä. Omana tietona. Se sattuu sua. Se ajaa sut niihin tilanteisiin kun sä mietit sun elämäsi lopettamista. Epätoivoon. Älä anna itsesi hävitä. Taistele mä pyydän. Täältä on niin saatanan vaikeaa nousta. Niin vaikeaa nousta yksin. Me kaikki välitetään susta. Siitä miten sä voit. Mä pyydän. Laita terä pois. Sä olet tärkeä ja kaunis. Sun ei tarvitse tehdä sitä.
VastaaPoistaHalauksia rakas♥ Mä katoan hetkeksi, sairaala sulkee mut sisäänsä. Mä olen pohjalla, mä haluan kuolla. Mä mietin sitä kokoajan. Älä aja itseäs samaan tilanteeseen. Sä et ansaitse sitä. ÄLÄ LUOVUTA.