Äiti näki kädestä kaikki viiltelyjäljet. Kaikki.
"Miten sä pystyit lopettaa sen?" Äiti hei, oonko päässyt eroon siitä, jos vieläkin välillä haluan sitä?
"Meiän täytyy jutella Valokuvaajan kanssa"
"Sen blogia lukiessa tulee vaan niin avuton olo, emmä tiedä, mitä voi tehdä" Äiti, en mäkään.
Humala tai ei, hyvä että juteltiin.
Loppuilta meniki sit sumussa. Olin kuulemma lyöny pääni pöytään, ovenkarmiin ja vessan lavuaariin,
olin syöny jätskiä ja oksentanu.
Toivottavasti oksensin vasta jätskin syötyäni.
Sellasta sattuu.
Tänään oltiin kaupoilla.
Ostettiin unisieppari. ♥
Ja bikinit mulle.. Yms. Kuvaa tulee ehkä myöhemmin, oli sen verran kivoja juttuja.
Iskä lensi pois kuus vuotta sitten. 8.12.2006.
Ikävä ei lakkaa repimästä. Se repii rikki, haavoille, se satuttaa niin paljon.
Älkää antako tekstin hämätä, kuuluu ihan hyvää kuitenkin.
Kylmä ilman sua.
Kun olin pieni, iskä opetti mua piirtämään sydämen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti