Kaikki huonot päiväsi

Keskiviikkona tää alkoi.
"Oks tää nyt sit koko päivä sitä et ens nauretaa, sit itketää, sit nauretaa, sit itketää?"
Ihanku voisin tälle jotain.

Taisimpa pilata tänki päivän.
Oon niin vitun vaikea ja typerä ihminen.
Mut en vittu tee tätä tahallani.

Läskirumamitätönvitunpaska.
Läskiläskiläskiläski.

VITTU.

Pilaan vaan kaikki päivät tällä kusipäisyydellä.
En oo pakottanu kuuntelemaan.

Mitä vittua teen tän olon kanssa?

Katson peiliin, näen väsyneen ihmisen

Joskus se peilistä katsova tuntee liian kovin, joskus ei ollenkaan.
Joskus ihan normaalisti, mukavasti.

Maanantaina se viilsi. Taas huonosti.

Se on niin väsynyt.
Se ei ottanut eilen lääkettä, ja nukahti puoli 3.
Aamulla silmiä kirveli.

En kirjoittanut eilen, en kai kommentoinutkaan.
Liikaa kipua, itkua, mitättömyyttä,
rumuutta, läskiyttä, viiltohalua, huutoa, vihaa.

Olenhan mä mitätön. Enhän mä kelpaa.
Kaikkien niiden rinnalla, mitä sä näet, en vaan yksinkertasesti kelpaa.
Alentavaa, miksi en ole hyvä.

Muhun sattuu ja mua väsyttää,
en siis jaksa kommentoida (pahoittelen),
poltan tupakan ja menen sänkyyn.

To feel a little relief

Eiliseltä 4 säälittävää viiltoa.
Terä näytti käyttämättömältä, vitutti, kun se ei ollutkaan.

Ensi kerralla paremmin.

Kyyneleitä.
Taidan olla taas lähempänä pohjaa.

En oo tänään syönytkään mitään. Ja kello on yli 4.
Juonut vaan 3 kuppia kahvia.

Ei jaksa enää olla hiljaa, tekemättä mitään.

Jotenkin on huudettava.
Huudettava apua,
huudettava pois viha, suru, syyllisyys, pettymys, kaikki.
Huudettava, ettei enää jaksa.

Mun huutoni,
on itkua ja viiltoja.

Ja sä taisit ymmärtää sen.