Tiedän miten sattuu menettää

Itkin eilen läskiyttäni S'lle, taas.
Alkaa varmasti kyllästyttää jo?

Koitan ottaa iisisti, rennosti,
mikä se sana onkaan,
vähän tehdä pilaa mahastani,
niinkuin mun mielestä se olis jotenkin vaan hauska,
toi kaikki läski tossa.

En pysty.
Mun on vaikea nauraa itselleni, kun puhutaan ulkonäöstä.

S'ltä ja sen porukoilta kuoli eilen illalla koira.
Lepää rauhassa. ♥

Muistoksi sytytettiin kynttilä, heti kun kuultiin

Kyllähän se sai suremaan.
On vaikee miettiä, että ei olis uskonu näkevänsä sitä viimistä kertaa tiistaina.
S onneksi näki vielä eilen päivällä.

Uskon, että koirille on oma taivas. Siellä ne meidänki koirat on, ollu jo pidempään.

Tänään on ollu ihan mukava päivä.
Päänsärkyä vaan ja haluisin saunaan.

Ahdistaa, mitä koulun jälkeen? Mikä tulevaisuus?

Suljen ne mielestäni ja nautin lomasta.

Minä tiistaina. Piti sitä nyt vähän siistiyteen panostaa vierailuja varten.

Eilen halusin viiltää.

En viiltänyt. 

Nyt on hyvä olla. 

Kaikki huonot päiväsi

Keskiviikkona tää alkoi.
"Oks tää nyt sit koko päivä sitä et ens nauretaa, sit itketää, sit nauretaa, sit itketää?"
Ihanku voisin tälle jotain.

Taisimpa pilata tänki päivän.
Oon niin vitun vaikea ja typerä ihminen.
Mut en vittu tee tätä tahallani.

Läskirumamitätönvitunpaska.
Läskiläskiläskiläski.

VITTU.

Pilaan vaan kaikki päivät tällä kusipäisyydellä.
En oo pakottanu kuuntelemaan.

Mitä vittua teen tän olon kanssa?

Väsymys painaa ei tunnu miltään

Tänään oon istunut koneella, polttanut tupakkaa, juonut kahvia ja syönyt kaksi näkkäriä.

Nälkä.

Pitää saada ajatukset muualle,
ettei söisi.

Eipä sillä, ei täällä oikeestaan oo edes kauheesti syötävää,
oon S'n porukoilla yksin,
voisin viiltää vaan siksi, että oon lihonnut.

Nälkä.

Mun pieni salaisuus, kuinka paljon eilen painoin.

Musta ei tunnu miltään, pitäisi olla paska olo,
koska läski.

Päätä särkee ja väsyttää. Tekis mieli vetää kännit,
oksentaa, juoda lisää, oksentaa.

Nälkä.

Kolmas näkkäri? Vai ruisleipä?
Vai pelkkää kahvia?
Tääl on vaan kevytmaitoa.

Nälkä.

Kahvia. Näkkäri, koska 35kcal. Ruisleipä melkeen 70kcal.
Tai kaksi keitettyä kananmunaa. Keltuaiset roskiin.

Hajoan. 

I hate myself for being this fuckin' fat

Minä en kelpaa.
En näillä lyhyillä hiuksilla, rumilla kasvoilla,
mitättömillä, pienillä "tisseillä",
läskillä perseellä ja läskillä mahalla.
MINÄ EN KELPAA.

Etsimällä etsin liudan kuvina, millaisena kelpaisin.

Ja tämänkin kuvateksti oli "Beautiful young naked woman"

(Anteeksi jos kuvat ovat pornahtavia +pää ei kestä laittaa enempää esimerkkikuvia. Ehkä näistä tuli selväksi.)

Mun pitäisi olla pitkähiuksinen blondi.
Sinisilmäinen.
Isotissinen.
Pieni perseinen.
Kapea reisinen.
Lautamahainen.

Pitäisi olla seksikäs.

Turha jauhaa mulle yhtään sitä vitun paskaa, että olisin kaunis,
en oo edes nätti, en siedettävän näköinen, en yhtään mitään.

Paskapuhetta, enkä varmasti nuku enää alusvaatteissa.
Meen yksin suihkuun.
Etkä vitussa koske mun mahaan, reisiin, perseeseen, "tisseihin", pohkeisiin, et vittu koske.

Tekisi mieli linkata kaikki löytämäni kuvat S'lle,
kelpaisi paremmin kun minä.
Se on itsestäänselvyys.

Vihaan itseäni, vihaan itseäni enemmän ja enemmän,
alemmuuskomplekseja, etovuuden tunnetta peiliin katsoessa, RUMA ÄLLÖTTÄVÄ LÄSKI EPÄMIELLYTTÄVÄ KELPAAMATON
etkä sä ymmärrä, et tajua, et vittu ikinä.

Ainiin, en puhu tästä.

Tällasten päivien takia kannattaa olla elossa

Yöllä ujosti vähän onnellinen.
Ehkä musta puuttuu nyt yksi pala vähemmän,
mutta entä jos kadotan sen taas?

Tuli siis hyvä päivä.

Aamulla kävin vaa'alla, lihonnut. 3'n viikon aikana oksentanut kerran.
Vihaan niitä rumia mustia numeroita, liian isoja.

Ja oon kyllä yrittänyt hyväksyä ne.

Mikä helvetti mua vaivaa, 

kun fiilikset on taas ihan pohjalla.

// Missaan kaiken, koska asun täällä.

Missä vaiheessa oon elänyt? 

Oon vaan helvetin pitkään ollu yksin, 

kun en oo voinut tehdä mitään,

enkä mennä minnekkään.

Edelleenkin, vaikka vaan vähän vähemmän. 

Onhan edellisestä kerrastaki jo viikko.

Punaista, hiljaista huutoa.

Mörköjä

Pilviverhon sumentaa 

sairaan kaunis maailma

sairaan kauniina kuvina.

Pari viikkoa itseinhossa, varmaan pahemmassa kuin ikinä. Jokapuolella laihoja ja kauniita ihmisiä, juuri ja juuri kehtaan kävellä ohi.
Löysät vaatteet, vihaan itseäni.

Oon joka päivä viimeviikon aikana nukahtanut yhdeltätoista,
koska yksinkertaisesti en pysty olemaan hereillä, niin väsynyt olen.

Yhden kerran punaisia kyyneleitä,

ansaitsisin useammin. 

Jos jaksaisin.

S tulee pian! Käydään Forssassa hoitamas pari juttua ja mennään siitä sitten Somerolle. Tarkotus olis käydä katsomas Saapasjalkakissa, phihi.
Ihana herätä tunteeseen, ettei tarvitse ihan vielä nousta.

"Vastoinkäymiset ei aina vahvista ihmistä,

joskus ne vaan kovettaa."

- Pahat pojat, poliisipäällikkö

Tästä tulee kuitenkin hyvä päivä. Täytyy tulla.

Tätä vihaan

Olis pitänyt oksentaa.

Silti joskus:

"Kai mä ihan kivan näkönen oon"

Nyt en tykkää tuostakaan kuvasta.

Pääkin on liian läski.

Siinä minä,

etovana, rumana, epämiellyttävänä ja järkyttävänä itsenäni.

Enkä uskalla käydä vaa'alla.

Heitä minulle pelastusrengas

Pidin viikon hiljaiselon, tiistaina oli se sossupalaveri josta lähdin äidin mukana Somerolle.
Valitettavasti tänään jouduin takasin..

1.6. aletaan hankkia mulle/mulle ja S'lle kämppää. 4 kuukautta tätä paskaa vielä.
Jos elän niin kauaa. Jos en, niin ei tätäkään ongelmaa enää ole.

Sain sossulta papereita, paksu nippu ja vaikeaa tekstiä. Lapsuus onkin ollu tosi sekava.
Tulee olemaan ehkä vähän rankkaa lukea se alusta loppuun.

Somerolla oli taas parasta koskaan, pitkästä aikaa S'n kanssa enemmän yhteistä aikaa. Kaipaus on jo nyt kova. ;__; ♥ Onneksi ensi viikonlopusta on tulossa samanlainen. ♥

Täällä olo on tuskaa, ahdistusta, epätoivoa,
tää paikka saa mut tuntemaan itseni  rumaksi,
läskiksi,
säälittäväksi,
täydellisen mitättömäksi.

Sen hetken tässä talossa,

sen pienen hetken kun tunnen kipua,

tunnen olevani jotain.