Tiedän miten sattuu menettää

Itkin eilen läskiyttäni S'lle, taas.
Alkaa varmasti kyllästyttää jo?

Koitan ottaa iisisti, rennosti,
mikä se sana onkaan,
vähän tehdä pilaa mahastani,
niinkuin mun mielestä se olis jotenkin vaan hauska,
toi kaikki läski tossa.

En pysty.
Mun on vaikea nauraa itselleni, kun puhutaan ulkonäöstä.

S'ltä ja sen porukoilta kuoli eilen illalla koira.
Lepää rauhassa. ♥

Muistoksi sytytettiin kynttilä, heti kun kuultiin

Kyllähän se sai suremaan.
On vaikee miettiä, että ei olis uskonu näkevänsä sitä viimistä kertaa tiistaina.
S onneksi näki vielä eilen päivällä.

Uskon, että koirille on oma taivas. Siellä ne meidänki koirat on, ollu jo pidempään.

Tänään on ollu ihan mukava päivä.
Päänsärkyä vaan ja haluisin saunaan.

Ahdistaa, mitä koulun jälkeen? Mikä tulevaisuus?

Suljen ne mielestäni ja nautin lomasta.

Minä tiistaina. Piti sitä nyt vähän siistiyteen panostaa vierailuja varten.

Eilen halusin viiltää.

En viiltänyt. 

Nyt on hyvä olla. 

Olen virhe joita tapahtuu

Arvatkaa mitä huoltaja (=sijaisihminen) sano mulle perjantaina?

"Jos sä olisit sillon yks kesä toteuttanu ne suunnitelmas ni ei olis tätäkää ongelmaa"

Viittas kasiluokan jälkeiseen kesään, jolloin mulla oli suunnitelmissa tappaa itseni, mutta päiväkirja luettiin ja sain apua.
Yleensä koitan olla välittämättä piikkittelyistä ja muista sanoista, mutta nyt muhun sattuu ton sanat enemmän kun koskaan. Ehkä mun sitten olis kuulunut kuolla jo sillon.
Vieläkään tuskin on liian myöhästä, ehkä päästän noi molemmat sitten ongelmastaan eroon, eli musta.

Tuntuu meinaan helvetin pahalta.

Ainiin, kävin koululla tänään ja toi huoltaja tuli tottakai mukaan, koska menin sopimaa työssäoppimisjatkoasioita. Ja sen pitäs muka tukee mua itsenäistymisessä? En saanut mennä ees ilman sitä sopimaan tota asiaa.
Oon ihan jumalattoman raivoissani.

Hitto kun mun täytyy pärjällä saksilla, kun partaterät ei oo täällä..

Let me die.

Ps. Työkyvyttömyyden syyksi merkattu F41.2 = Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila

Se oli osasto ja tänään vihaan

Olin siis ostastolla Hämeenlinnassa, P6A'lla, nuorisopsykiatrisella osastolla.

Arkipäivät alkoivat kello 7:45 herätyksellä, siitä aamupalalle, 8:20 aamukokous jossa käytiin läpi ketkä hoitajat olivat aamu-, ilta- ja yövuorossa, sai ehdottaa illaksi tekemistä, ja muistutettiin ryhmistä (itse kävin toimintaterapiassa ja musiikkiryhmässä, kummassakin kerkesin käymään vaan kahdesti).

Viihdyin osastolla, nuoret oli mukavia ja näin.

Vapaakävelyt alkoi 9.1., eli olin melkeen 5 päivää vaan sisällä..

Kävelyt toimivat niin, että puoli tuntia sai olla ulkona, ja piti käydä ilmottautumassa osastolla jos oli toisen puoli tuntia. Eli yhteensä tunti kerralla pihalla.

Omahoitaja oli mukava.

Tänään oon enimmäkseen vihannut.
En oo voinut olla miettimättä,
että mitä jos ees joku asia olis tässä elämässä menny hyvin.
Miten paljon paremmin mulla olis asiat,
kuinka erilainen (eli parempi) ihminen olisin.

Tuntuu niin pahalta, että täällä kaikki saa mut vihaamaan itteäni.
Kuolemisen halu on ollut suurempi kun aikoihin, ja syvä epätoivo valtaa mielen vähän väliä, jos se nyt syvältä mielestä pois edes lähtee.

Eilen illalla viiltämisen tarve oli kauhea. Rikoin terottimen ja otin sen terän, mutta eihän se ollut yhtään terävä. Seuraavaksi kävi mielessä käsipeilin rikkominen, ja kun ajatus kerran päähän tuli, ei se lähtenyt sieltä ennen nukahtamista.
Ehkä tänään tulee reissu alakerran vessaan laastarien kanssa..

Tiedän että esitän hyvin tyytyväistä ja iloista, ja niin mun nyt taas pitääkin. Ei se hyödytä mitään, jos sanon mitä mieltä olen tai näytän tunteeni sijaistalossa sijaisihmisille.
Vasta tiistaina sossulle mä sanon kaiken.

Kuinka kovin voikaan haluta pois.