perjantai 23. marraskuuta 2012

Our scars are there to remind us

No ei helvetinvittu.

Viiltelyolo.
Kaikki arpikuvat, haavakuvat, itsetuhotekstit,
kaikki kiinnostaa taas.

En mä kellekkää oo luvannu, etten viiltele enää.
En oo luvannu edes yrittää lopettaa.

Mutta musta on pari päivää nyt tuntunu,
että oon voittanu sen, että olisin voittanu terät.
Minä 1 terät 0.

Mistä tää tuli, miks,
en jaksa, en halua.

Haluanko?

Vittu, en.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti