18-vuotias naisen alku.
Menneisyydestä löytyy perheväkivallan kuulemista ja näkemistä,
vuosi asumista päihdekuntoutuskodissa isän alkoholismin takia.
Kuntoutuskoti ei auttanut, menetin isäni.
Sijaiskoti 12-vuotiaana, yhden isoveljeni ja kahden pikkusiskoni kanssa.
Vanhempi isoveli jo aiemmin sijoitettu eri kotiin.
Yläaste, koulukiusaamisen kohde, masennuksen syövereihin hukkunut.
Epilepsialääkkeitä koulussa, kiinni jääminen, viiltely.
Psykologikäyntejä pari vuotta, valheita naiselle, joka ei meikannut.
Ripari, ensimmäinen poikaystävä, parempaa oloa.
Ammattikoulu.
Toinen poikaystävä, seurustelua vuosi,
eron jälkeen alamäki. Viiltoja, itkua, ahdistusta.
Kolmas poikaystävä, nykyään kihlattu ja avomies.
Taistelua pohjalta ylös, pimeästä valoon.
Voitanko taistelun?
Vai joudunko kestämään tätä lopun elämääni?
Ahdistusta, surua, väsymystä, vihaa, tuskaa, pelkoa.
Vaikeus puhua.
Minä olen. Elän. Hengitän.
Näen ja kuulen, tunnen.
Olen elossa.
