Joskus se peilistä katsova tuntee liian kovin, joskus ei ollenkaan.
Joskus ihan normaalisti, mukavasti.
Maanantaina se viilsi. Taas huonosti.
Se on niin väsynyt.
Se ei ottanut eilen lääkettä, ja nukahti puoli 3.
Aamulla silmiä kirveli.
En kirjoittanut eilen, en kai kommentoinutkaan.
Liikaa kipua, itkua, mitättömyyttä,
rumuutta, läskiyttä, viiltohalua, huutoa, vihaa.
Olenhan mä mitätön. Enhän mä kelpaa.
Kaikkien niiden rinnalla, mitä sä näet, en vaan yksinkertasesti kelpaa.
Alentavaa, miksi en ole hyvä.
Muhun sattuu ja mua väsyttää,
en siis jaksa kommentoida (pahoittelen),
poltan tupakan ja menen sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti