You won't let me fall

Rakastan sitä, kun ajetaan S'n kanssa Somerolta kotiin ja me lauletaan.
Me pistetään Suomipop kanavalle, ja lauletaan kappaleista niin paljon kun osataan.

Rakastan sitä, että voin laulaa, vaikkei S laulaisi,
se tykkää kuunnella kun laulan, vaikka en omaa minkäänlaista lauluääntä.

Rakastan sitä, että voidaan istua S'n kanssa aivan hiljaa,
sanaakaan sanomatta, ja silti ymmärtäen toisiamme.

Rakastan sitä, kun S koskettaa. Hellä kosketus, sekin riittää puhumaan omaa kieltään.

Rakastan sitä, kun mennään sänkyyn,
pääsee käpertymään kainaloon, saa itkeä tai nauraa tai höpistä omiaan tai olla hiljaa.
Kuunnella toisen hengitystä, eikä muulla ole väliä.

Rakastan sitä, kun S sanoo rakastavansa.
Rakastan sanoa S'lle mä rakastan sua.

Rakastan painaa pääni S'n olkapäälle, ja sulkea silmäni.
Olla siinä rauhassa.

Rakastan kuunnella S'n sanoja,
kuulla sen tutun, turvallisen ja ihanan äänen kun S selittää uniaan.

Rakastan suihkuja S'n kanssa, kun suihkugeelillä peitetyt kädet koskettavat kaikkialle,
kun pääsee lähemmäs kuin koskaan.

Rakastan sitä että S saa mut jatkamaan, kun S saa hymyn,
kun koulupäivän jälkeen laitetaan ruokaa ja ollaan innoissaan siitä, kuinka hyvää saatiin aikaan.

Enkä koskaan lakkaa rakastamasta.