Taas pimeyteeni piiloudun

Oli aika lyhyt poliaika, lääkärillä oli kiire johonkin.
Ei me kauheasti ehditty puhua, vaihdettiin vaan Melatoniini Ketipinoriin (25mg).
Sais nyt vaan rahaa niin pääsis ostamaanki tuon.. Pitäis kans varata aika verikokeeseen, EKG'hen ja niin poispäin.

Omituinen olo.
Ja ärsyyntyminen herkemmässä kuin ikinä.
Jaksamaton olo, pitäisi mennä suihkuun, enkä sitäkään jaksa.
Sain tehtyä tonnikalasalaattia, oltua koko päivän koulussa ja käydä tuolla polilla.
Emmä kauheesti muuta jaksa, tupakalla käyn.

Jouduin pyytämään S'ää keittämään kahvia, tuomaan kahvia, tuomaan mehua, käymään kaupassa sillä aikaa kun oon polilla.. Pikkujuttuja, perusjuttuja, joita pitäisi jaksaa. Enkä vaan jaksa.

Mulla on ikävä niitä aikoja, kun osasin viiltää oikein. Voisin nytkin,
jos en ahdistuis siitä, että nekin on päin vittua tehty.

Musta ei oo edes viiltämään.

Ps. Jonkun kokemuksia Ketipinorista olis kiva kuulla.

Pps. Uusi lukija. ♥

I'm just one big failure //edit

Tääkin viikko alkanu epätoivolla ja vitutuksella.
Vihaan koulua.

Koitin viiltää, 3 viiltoa, kaikki huonoja.
Pitäis uskaltaa painaa vaan kovempaa, kestää vaan se kipu, kun terä menee samasta haavasta aina uudelleen ja uudelleen. Miksen kestä enää sitä? Miksen paina kovempaa?
Epäonnistuminen tässäkin.
Mä haluan viiltää paremmin. Kunnolla. Samalla tavalla kun ennen.

Helvetti.

Huomenna on kai poli. Ei se lääkäri oo vastannut vielä,
onko se huomenna vai keskiviikkona. Ehkä mun pitää mennä sinne vaan päivystämään, jos se onkin huomenna.

Mun elämän pitäis toimia.
Mutta paskanvitut, en osaa edes elää.

Edit// Lisää viiltoja.
Niistä yksi oli hyvä. Kolme muuta vaan naarmuja.
Tuossa hyvässäkin on huono asia.
Liian lyhyt.

Eikä kukaan koskaan saisi tietää

Tyhjiö mun sisällä kasvaa. Haluaisin täyttää sen alkoholilla joka päivä.

Juoda niin, että itkettää, että tahtoo satuttaa itseään, antaa terän upota, veren valua.

Että ei sattuisi niin paljon saada vastausta kysymykseen, jota ei saisi kysyä.

Valokuvaaja kai sitten on huomannut, että lueskelin sen blogia.

"Nyt just semmonen olo, et vihaan sitä mun siskoa. 

Helvetisti kiitoksia, tuppaat pilaamaa mun elämän saatanan mulkku. Toivon sulle hyvin paskaa elämää <3"

Kiitos.

Anteeks & näkemiin.

En olis jaksanut tänä viikonloppuna hymyillä tai nauraa.

En olis jaksanut mennä kaverin synttäreille. Menin, hymyilin, nauroin.

Silti vihasin itseäni koko illan. Vertasin niihin muihin.

Ja tiedän olevani mitätön. 

Tiedän, etten puhu.

Kaiken voi lukea täältä.

Sitten mun ei edes tarvitse puhua. 

Tänään revin itseäni rikki. 

Odotan iltaa.

En haluais tänään enää tuntea näin

Haluaisin raivota, itkeä.

Olen ihan vitun etova, ruma. 

Miksei tää olo lähde musta? Miksi kokoajan tuntuu tälle?

Kelpaamattomalle. 

Ehkä se ei ole pelkästään tunne, se on niin. Etten kelpaa.

En tuu koskaan kelpaamaankaan.

Kohtapuoliin olis lähtö Somerolle taas. Pitäis tänään tai huomenna juhlia kaverin 18v synttäreitä,

en muista kumpi päivä se oli. 

Enkä tiedä pystynkö, jaksanko. Väsyttää niin kovin. 

Tyhjä olo.

Niin tyhjä, että jäljellä on vaan ulkokuori,

ja sekin on niin täynnä reikiä, että tuuli puhaltaa läpi.

Tuuli puhaltaa niin kauan, että se hajottaa.

Voiko musta vielä mennä enemmän rikki?

I'm beginning to let myself down.

Katson peiliin, näen väsyneen ihmisen

Joskus se peilistä katsova tuntee liian kovin, joskus ei ollenkaan.
Joskus ihan normaalisti, mukavasti.

Maanantaina se viilsi. Taas huonosti.

Se on niin väsynyt.
Se ei ottanut eilen lääkettä, ja nukahti puoli 3.
Aamulla silmiä kirveli.

En kirjoittanut eilen, en kai kommentoinutkaan.
Liikaa kipua, itkua, mitättömyyttä,
rumuutta, läskiyttä, viiltohalua, huutoa, vihaa.

Olenhan mä mitätön. Enhän mä kelpaa.
Kaikkien niiden rinnalla, mitä sä näet, en vaan yksinkertasesti kelpaa.
Alentavaa, miksi en ole hyvä.

Muhun sattuu ja mua väsyttää,
en siis jaksa kommentoida (pahoittelen),
poltan tupakan ja menen sänkyyn.

I ♥ your blog

Kiitos hirmuisesti Yksinäinen Helmi ♥

Mä tykkään sun blogista -tunnustuksen säännöistä sanotaan seuraavaa:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle (5) lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post It -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin.

Tunnustuksen annan näille blogeille:

1. Linnunradan lapset, olet uskomattoman vahva. Älä päästä irti.

2. Masennuksen kourissa, pärjääthän?

3. I'm officially off the rails, you should try it, sä tulet pääsemään siihen, mitä tavoittelet.

4. Porvariston hillitty charmi, en linkannut, kun muistelisin, ettet halua. Ihanat tekstit, voimahalauksia.

5. Tippuvat kyyneleet, sama kuin edelliseen. Pysy vahvana.

Ei järjestyksessä.


Entä kuulumiset? Ahdistaa, ärsyttää, masentaa. Väsyttää? 
Ei, ei niin hirveästi, ei kai, otin kyllä lääkkeen. Uni voisi kyllä tulla,
jos jaksaisin mennä sänkyyn.

Äidiltä mukava puhelu, ehkä siskojen asiat järjestyy.

Jätän huomisen valinnaisen väliin, en vain jaksa. En.

Ja mä ajattelin lähteä kohta viiltämään. 
Ihan vähän vaan.

Like a glass balloon I'm fading, into the void and then I'm gone, I'm gone, I'm gone

Aamulla ahdisti, silti hymyilin. S oli niin ihana.
Miksi sitten ahdisti?
Koulu jatkuu huomenna, loma loppuu tänään.
Niin suuri ahdistus siitäkin, etten oo pessyt työvaatteita, joita huomenna koulussa tarvitsen.

Saamaton, laiska.

Aamulla teki mieli viiltää.
Ehdin jo miettiä, mihin viillän.

Miksi mä puhun aamusta, kun heräsin yhdeltä? Miksi puhun aamusta, kun nousin sängystä puolikahden jälkeen?

Joskus tekisi vaan mieli kadota, jättää kaikki taakse.
Mutta tiedän, etten jätä.
Tarvitsee vaan katsoa vasenta kättä, nimetöntä sormea. Ja mä tiedän, että S tarvitsee mua.
Tarvitsee vaan katsoa valokuvia, siskot, veljet, äiti. Iskä myös, mun ei anneta mennä taivaaseen, ei vielä.
Siellä ei oo tilaa mulle.
Mä en mieti kavereitani, kun päätän pysyä elämässä. Mitä kavereita?
Vahva tunne, ettei M ja J jaksa katsella mua. Ei ne välitä. Miksi ne välittäis?

Kuukauden päästä mua hakataan neulalla. Sain sen tatuointiajan jo viikko sitten.

I ♥ your blog -odottaa mua. En vaan jaksa nyt ajatella mitään ylimääräistä.
Illalla, tai huomenna? Lupaan.

Ps. Kiitos teille uusille lukijoille ♥, ja anteeksi, kun iloiset tekstit hukkuvat kaiken synkkyyden sekaan.

Rejoice every time you hear the sound of my voice

Tänään otetaan alkoholia.
Jos sitä nyt pysyis ihan kohtuudessa, eikä tulis juotua itkuitsetuhoepätoivo-oloa.

Nukahdin eilen puoli viiden jälkeen.
Puoli neljän jälkeen S ehdotti lääkkeen ottamista. Kun ei vaan nukuttanut, itketti vaan.
Otin siis kaksi lääkettä.

Oon ollut tosi kauhealla tuulella nyt aamusta.
Ja meinasin viimeyönä siinä neljän maissa syödä hapankorpun.
En syönyt.

Tänään täytyy olla hauskaa. Tai ainakin hymyillä. Jos jättäis juomatta viinaa?
Siideriä vaan. Ja ehkä mustikkashotteja.

I'm fine

Valokuvaaja, 14.10

"Hetken pääst mä olin jo ylpee siitä viillosta. Enne mä olin saanu aikaseks semmosia huanoja, ei niin syviä ko olin toivonu. En semmosia, ko mun siskolla. En niin hianoja. Nyt sain."

En semmosia ko mun siskolla....

Ja siksi, 

mä olen syyllinen.

To feel a little relief

Eiliseltä 4 säälittävää viiltoa.
Terä näytti käyttämättömältä, vitutti, kun se ei ollutkaan.

Ensi kerralla paremmin.

Kyyneleitä.
Taidan olla taas lähempänä pohjaa.

En oo tänään syönytkään mitään. Ja kello on yli 4.
Juonut vaan 3 kuppia kahvia.

Ei jaksa enää olla hiljaa, tekemättä mitään.

Jotenkin on huudettava.
Huudettava apua,
huudettava pois viha, suru, syyllisyys, pettymys, kaikki.
Huudettava, ettei enää jaksa.

Mun huutoni,
on itkua ja viiltoja.

Ja sä taisit ymmärtää sen.

Hartioilla kannan kahden eri ihmisen samaa maailmaa

Lääkäri antoi reseptin - Melatoniini, 3mg. Tarvittaessa.

Taidan alkaa käyttää säännöllisesti, ei tästä väsymyksestä mihinkään muuten pääse.

"Varsinaisilla" käynneillä katsotaan, tarvitaanko muita lääkityksiä.

Ja olen ruma. 

Kelpaamaton.

Mitätön.

Ja oon niin syyllinen.

Isosisko on esimerkkinä. 

Olinkin. Niin huonona esimerkkinä.

Mä voin syyttää vain itseäni.

Kukaan ei voi estää mua.

I'm just one lost soul

Koska aamulla otin vastaan palaset,
jotka keräsit,
kun illalla hajosin.

Voin vaan kiittää, että olit mun vierellä, pidit lähellä, turvassa,
et antanut kadota.

Huomenna (tänään) poli.

I need some sleep, that's all

Mitä uni muka auttaisi.
Kun on niin väsynyt, että täytyy pakottaa itsensä ulos.
Vaikka hakis vaan tupakkaa.
Siwalle hiukan reilu 5min kävelymatka.

Päästiin me tänään S'n kanssa kaupungilla ja J'llä käymään.
Piti koittaa ettiä magneetteja.
Tiimarista osu silmään kyltti "Isänpäivä, 11.11" ja jotain alennustekstiä, kortteja yms.
Ostin kaksi lasista hautakynttilää.

Viimeyö oli mielenkiintonen. Olin todistamassa sitä, että yli 40 henkeä oli kaksiossa bilettämässä,
kuuntelin pissisten vinkumista kun niillä oli tukka huonosti,
tekoitkuja, kuinka huonosti menee. Kaikkien ois pitänyt nähdä sen itkun läpi.
Kytät, porukka pois, porukka takas, tappelua.
3 maijaa, ei sen jälkeen näkyny niitä kersoja.

Kaveri, jonka oon ala-asteelta saakka tuntenut, pyysi mua parin viikon päästä oleville 18v synttäreilleen.
Kehtaanko mennä?
Aina tuntuu, etten sovi siihen porukkaan. Ne on niin erilaisia.
Positiivisia, elämänmyönteisiä, hymyileviä.
Mä en ole. Ainakaan niin, että osaisin olla niiden kanssa.
Sitäpaitsi olisin läskein niistä kaikista.

Mietin aiemmin tänään, puhunko polilla syömisvammailusta.

Partaterä tervehti välkähtäen mun mieltä. Entä jos?

Syysloma

To do list:

• Käy kävelyllä 
• Käy elokuvissa
• Valokuvaa
• Mene Somerolle
• Siivoa
• Juo alkoholia
• Käy saunassa
• Ole iloinen
• Nuku pitkään
• Jää makaamaan sänkyyn pitkäksi aikaa, ihan vaan huviksi edes parina aamua
• Aloita Please Kill Me -kirjan lukeminen
• Katso elokuva jota et ole vielä nähnyt
• Käy sijaiskodissa
• Syö levy valkosuklaata
• Varaa aika tatuointiliikkeestä
• Naura
• Ehostaudu pitkään ja huolellisesti
• Käy kaupungilla ilman, että ostat mitään
• Leivo/kokkaa jotain hyvää (oli kuinka kaloripitoista tahansa)
• Juo aamukahvi kaupungilla.

Siinä muutama mitä aion (ainakin yrittää) tehdä.
Kursivoidulla ne, jotka riippuvat rahasta (jota ei paljoa ylimääräistä ole), plus ne, jotka voivt tuntua niin vaikeilta/epämiellyttäviltä, etten lupaa mitään.
Joidenkin mielestä saattaa näyttää tylsältä lomalta, mutta silti.

Muuten meneeki taas ihan ok. Mielialanvaihteluita vähän ollu, tai oikeestaan sellasta herkkää ärtymistä ja itkuisuutta (esim. tuli itku kun laukun yhdestä taskusta hajos vetoketju)
mutta se saattaa johtuu toivottavasti alkavista menkoista.
Ei oo (kai) tehnyt mieli viiltääkkään.

Oon unirytmin just saanu jokseenki ihan hyväks, ja nyt tuli sitte loma pilaamaan sen!
En tosiaan osaa lomalla pitää kiinni moisesta. Yritän kuitenki ees vähän.

Okei, nyt meen soittamaan tonne tatuointiliikkeeseen.. Wish me luck. (:

It's your fucking nightmare

Viikon päästä poliaika.. Jännittää ja pelottaa.

Ei huvittais mennä kouluun. 3 päivää ja loma, muttei siltikään.
Oon M'n parina, hauskaahan siellä on.
Huomenna vaan on taas 8h päivä..

Kotona pitäis siivota, kauhee sotku.
Imurointia, lattioiden pesua, tiskaamista, tavaroiden järjestelyä, vessanpesua.. Ei vaan saa aikaiseksi, ei vaan jaksa.

Mua on alkanu ahdistaa entist useemmin, enkä oikeen tiädä mitä mun pitäs tehä. Tapan kättäni entist enemmä, itken vaikka ei oo mitään syytä enää.

Enkä voi sanoa mitään,
ettei Valokuvaaja saa tietää, että tiedän.
Että oon kaivellut sivuhistoriaa,
että oon käynyt sen bloggerprofiilissa sen salasanalla,
että oon kertonut äidille,
etten taas petä luottamusta.

Kosketus taitaakin olla hyvä sarja, ekasta jaksosta pääteltynä ainakin.
Poika on mielenkiintonen, onneks ei (ainakaan vielä) puhunut.

Kohta meen suihkuun, tänään koitan päästä aiemmin nukkumaan.

Ulkona on liian kylmä.

Entä jos meitä ei olisi ollenkaan

En jaksais olla elämässä laisinkaan.

Sossusta pistettiin viimeinki tänää rahaa kannettavaan, kikkailuahan siinä tuli oikeen kunnolla,
koska en saanu muutettua nosto- ja käyttörajaa isommaksi (oli kasiluokalla pistetty 100e nostovaraa ja 100e käyttövaraa = 200e päivässä).
No satiin me tää sit kuitenki, ja tykkään. :) Tässä yks syy miksen oo saanu mitään aikaseks tänään, koska kone, ehh.

Tosiaan, viikonloppu meni juoden, lauantaina tuli humalass itkettyäkin.
Emmä oikeen tiedä mitä mulle kuuluu, ei huonoa, varmaan parempaa nyt taas kun muutamiin hetkiin.
Ei mulla oikeestaan oo mitään kummempaa kirjotettavakaan.

S on ihana. ♥

Olin seitsemän päivää selvinpäin, enkä jaksa enempää

Tänään pois omasta kodista ja humalaan.
En jaksa maata paikallani, ajatella. Enkä halua.

Ajatukset pois.

Shottipeliä pelataan taas,
levyn polttaminen kohta, että on matkalla jotain,
mihin tarttua.
Rytmi, kappaleiden sanat. Ja me aiotaan nauraa.

Tänään olin koulusta etäpäivä,
tehtävälappu syyttävänä näppäimistön vieressä,
ensimmäinen viidestä, moniosaisista tehtävistä tehty.
Kyllä mä kerkeän.

Huomenna Pianisti ja Valokuvaaja tulevat paikkaan,
jossa on hyvä olla.

On mulla kotonakin, mutta siskojen kannalta.

Tuitui, S osti mulle ihanat pöllökorvikset eilen. ♥

Vaatekriisi.
Stressi.
Väsyttääkin vähän, mutta meen valmistautumaan.

It's like we're prisoners and we just can't get free

Otsikko Valokuvaajasta ja itsestäni.

Mä en ymmärrä! En vittu!
Valokuvaajan huoltaja ei ollu meidän äidille eikä sossulle maininnu sanallakaan,
että Valokuvaajalla on huomenna psykiatrisella polilla aika.
Äiti sai lukea sen Valokuvaajan blogista.

Ja mulla on aivan vitun paska olo, sattuu.
Saa lukea rankkaa tekstiä aina vaan lisää,
vaikka eihän mua kukaan pakota, mutta mun on PAKKO.

Raivo.
Viha.
Tuska.
Suru.

Ole hiljaa, ja puhu vain siitä, kuinka raivona olet.
Ole hiljaa, mene suihkuun, äläkä viillä.

En tiedä mitä pitäis kirjottaa.
Viiltely kävi taas mielessä.

Mutta en.

Ja tänään 1v 5kk. ♥♥

A smile can hide so much

Mä jaksan tuhota itseäni ajatuksillani,
mutta en jaksaisi käydä koulua.
En herätä aamulla. En käydä suihkussa.
En syödä. (Syön mä silti)
En lähteä mihinkään. Tehdä mitään
En olla.

Eikä kukaan huomaa.
Mä olen hajalla.
Rikki.

Mutta eipä sitä kai musta huomaakkaan.
Hymyä. Naurua.
Suunnitelmia viikonlopuille, enhän mä jaksaisi.

Eksynyt.
Enkä pyydä ketään näyttämään mulle tietä takaisin.
En mä osaa sanoa, etten tiedä minne olen menossa.

En osaa käsitellä tätä oloa, en tiedä miten kestää.
Ei se auta, että yritän painaa kaiken itseni pohjalle, syvälle,
niin syvälle, etten enää itsekään huomaa.

Entä jos joku onkin huomannut?
Miksei kukaan käske mua pysähtymään,
mä kuljen väärään suuntaan.

Vai onko tämä edes väärä.
Ehkä tämä on mulle oikea suunta.
Ehkä mä en ikinä pääse tien loppuun.
Katoan.

I'm in too deep

And the wheels keep spinnig 'round

KLICK...