Nothing else to tell

Täytyy miettiä sopiva keino

tappaa itsensä.

Sä et tiedä puoliakaan

Veli on kuulemma

"samanlainen itsesäälissä rypevä paska kun siskonsakin, 

heti ku tulee jotain vastoinkäymisiä ni 

ollaan vetämässä ranteet auki ja tekemässä itsemurhaa."

Kiitos tästä..

Aattelin kyllä, et veljen "taukoexä" olis ees ihan mukava.
Väliäkö sillä, että heitti tonki kommentin kännissä, jumalauta ku muija ei tiedä puoliakaan.

Satutti, kyyneleetki poltti silmissä,
mutten antanu niiden tulla.

Nyt oon tässä S'llä, tultiin muksuja vahtimaa. Aika helppoa vahtimista, nukkuvat. (:
..vaisu olo, raivostuttavaa. Ehkä oon vähän väsy.

Taidan mennä tonne S'n viekkuun tästä. C:

Holla if you feel like you've been down the same road

Jos ei siis oo ollu kamalan selkeetä tekstiä, niin oon tässä alottanu oksentamisen ja viiltelyn lopettamisen.
Siitä nuo raivokuolemasekavatekstit.

Muttei tänään sellasta, ehkä. Paremmalta kyl tuntui tossa aiemmin.
(Vaikka tääkin voi viel olla vähän hajanainen teksti..)

Eilen illalla  hallinnan menetys,
terotin lyijykynän teräväksi ja löin sillä pari kertaa käteen,
kumipäällä hakkasin kättä (nyt haaleat mustelmat ja vähän kosketusarka..),
ja kuristin.

Kyllähän mä aiemmin illalla tajusin, että ton edellisen blogimerkinnän "kuristan, ehkä" oli vaan sitä vihaa, joka ihan vähän katosikin, ja palas sitten,
jolloin tein sen ja nuo muutkin asiat.

Enkä tosissaan voinut sille mitään. Saan vähän pelätä itteäni.

Oon mä viikon (vai viikon +1päivän..) ollu oksentamatta, lauantaista asti viiltämättä (ja koska en oksenna, viiltämättömyys on helvetin hyvin). Jos opettelis tajuamaan, että lopettaminen on hyvä juttu,
mutta ei, järki tietää sen kyllä ehkä, tunteet ei.

Kyllähän mä koko viikon itkin kaikkea tätä sekavuutta, ja tuun varmaan viel paljon itkemäänki, mut voi olla että tänään mä pärjään.

Ps. Jos Blogger on sekoillut (eli ei oo päivittänyt juttuja), niin toisen blogin osoite on http://shattered-away.blogspot.com/ , jonne kirjotan täysin omana ittenäni, en näitä asioita kun tänne, vaan erilaisia, oikeilla nimillä jne, jos kiinnostaa.

Täyttä paskaa

Luulin, että tää edes vähän helpottui tälle viikolle,
vittu, tottakai luulin väärin.

Terätki on valitettavasti heitetty S'n kans menee, ehkä keksin sit jotai muuta.
Kuristan, ehkä.

Kuolema kiinnostaa.
Voisin oikeasti vihdoinki päästää itteni vaan helpolla.

So hard to say that this is killing me

Ei kukaan voi ymmärtää, kuinka äärettömän vaikeeta tää on,
ja vaikeammaks vaan muuttuu.

Terät on poissa, oksentaa ei voi, vaakaa ei saa käyttää.
En voi tehdä mitään, mitä osaisin.
En mitään, mitä mun kuuluis tehdä.

Ei tunnu miltään, tai tuntuu pahalta.

Musta puuttuu niin paljon.

Oikeestaan,
haluisin tappaa itteni.

Olenhan mä itkenyt, paljon.
Päivittäin.

Ei silti helpota. 

Do you know what it's like when
You're scared to see yourself?
Do you know what it's like when
You wish you were someone else
Who didn't need your help to get by?

Do you know what it's like
To wanna surrender?

I don't wanna feel like this tomorrow
I don't wanna live like this today
Make me feel better, I wanna feel better
Stay with me here now and never surrender
Never surrender

Do you know what it's like when
You're not who you wanna be?
Do you know what it's like to
Be your own worst enemy
Who sees the things in me I can't hide?

Do you know what it's like
To wanna surrender?
 

I don't wanna feel like this tomorrow
I don't wanna live like this today
Make me feel better, I wanna feel better
Stay with me here now and never surrender

Make me feel better, you make me feel better
You make me feel better, put me back together

I don't wanna feel like this tomorrow
I don't wanna live like this today
Make me feel better, I need to feel better
Stay with me here now and never surrender

Put me back together
Never surrender, make me feel better
You make me feel better
Stay with me here now and never surrender

I'm gonna cry tonight

Onneks toisilla on todennäkösesti ollu paskempaaki ku mulla, ja onhan neki selvinny.

Mullahan on helvetin helppoa.

Am I losing my goddamn mind?

Tänään se tapahtui S'n läsnäollessa.
Eilen yksin, eikä täysin samat tapahtumat, mutta samalla meiningillä.

Hengitys tiheni, nipistelin itseäni "ihoa vedellen",

levottomuus jalkojen heilutteluna,

tukan repimistä, pientä käsienvapinaa,

"lyö mua", pyysin, koska en halunnut seota,

outo olo etten ole kokonaan täällä.

Myöhemmin vielä levottomuutta, nopeaa puhetta,

halu kuristaa itsensä kaulahuiviin,

saunassa varpaat kattoon, "palakaa vaan".

Mitä tää oli?

Can you still see the heart of me?

Mitäköhän sanottavaa tähän olis.. No, hiukan raivona olin eilen. Ja sekasin. Edelleenkin sekasin.
Vieläki mielessä, että kuolla pitäis, paska ihminen kun olen.

En kestä sitä, että ymmärrän.
Vaikka tietty S'llä on helpompaa jos en oksenna ja viiltele.
Tästä tulee mulle,
niin helvetin vaikeaa.

Mutta ehkä kerrankin yritän tehdä jotain oikein.
Lopettaa.

Jää nähtäväksi, onko tää mun parhaaksi.

Tää on ihan ok.

Ihan liian paljon haluaisin vaan viiltää.

Taas pimeyteeni piiloudun

En muistakkaan koska viimeks olisin itkeny niin paljon,
kun viimeyönä itkin.
Pyörin sängyssä, halusin huutaa, hakata, potkia, viiltää,
enkä ehkä koskaan oo vihannut itteäni niin paljon kun eilen.

Mitä hyötyä mulle lopettamisesta olis,
en tästä mihinkää kuitenkaa ikinä muutu,
pakko sitä kai on silti kokeilla.

Ei musta saa tän parempaa. Ei musta saa hyvää.

No feelings. 

Mistä mä tiiän mitä mun kannattaa tehä?

Hukuttautua, hypätä auton alle tai kerrostalon katolta, vetää lääkkeitä, viiltää syvempään kun ikinä?

Just nyt se on mulle ihan yks ja sama.

Siskoista

Tuntuu että tärisen, sellainen olo, muttei näy ulospäin. Luin 14-vuotiaan siskoni blogia.

Kirjoitettu eilen, 9.3.2010

"entä jos mua ei vaan satu kiinnostamaa. entä jos ketään ei kiinnosta.
entä jos mä en taho kertoo mun ongelmista. entä jos niit ei mun ongelmat kiinnosta.
   mulla on ongelmia. mulla on niitä liikaa. mulla ei riitä ihmiset, joille puhua. niitä on vaan kuus. kuus. ei se riitä! mut on liikaa asioita mun pään sisällä! jos ne sais pois ni ottaisin puolet pois. sillonki mun pään sisäl on liikaa. mun pääs on kaksin kertane määrä asioita.. mä en tykkää olla tämmönen. mä tahdon muuttua, mut mä en ymmärrä miten mä voin tehä sen. asiat ei mun elämäs muutu ikinä, muutako huonompaa suuntaa. se on tullu huomattuu.
   mä tiiän et oon hirvee ihmine muutenki, mut silti yritän silti tehä mun siskon fiiliksen paskaks. joo mä myönnän et oon kateelline sille. mä kirjotan mun siskosta pahaa, mut heti sen jälkee mul tulee ittelleni entist paskampi fiilis. en tiiä mitä teen tässäkää asias. en tahtois olla mun siskoo kohtaa niin epäreilu.
   mitä enemmä mä ajattelen mun elämää, joka kusee, ni sitä enemmä mua alkaa masentaa. ei oo ympärillä muutako viis ihmist joihin voin luottaa. puhumine vakavasti ei oo mulle tarkotettu. ei todellakaa. pitää vaan koittaa kestää..."

Omat kursivoinnit, koska löydän niistä itseni, omia ajatuksiani, kun olin 14v.
Siskosta on tulossa samanlainen kun minä, eikä se ole ok. Ei siitäkään näy ulospäin, että on huono olo.

Mulla on vielä toinenkin sisko, 15-vuotias, ihan erilainen kun me muut.
Positiivisempi, tunteellisempi (sillä tavalla että näyttää helpommin tunteensa), fiksumpi (oikea välkky).
Siitä ei tarvitse kantaa normaalia suurempaa huolta. Sille en kuitenkaan voi näyttää tuota tekstiä, ei saa kuormittaa.

En voi muutakun miettiä, että näytän tekstin äidilleni. Melkeen varmaksi voin sanoa, että toi pahenee tosta.

Se olisi, ja nuokin asiat jo, on mun vika.

"Hell is filled with people like you"

Otsikko ei tällä hetkellä liity mitenkää mihinkään, seon vaan Frendien Chandlerin suusta, 
vaikka sopii kyllä muutamaan ihmiseen aika hyvin.

Päässä napsahti eilen, pahoittelen. En vaan ymmärrä miten.
Kaikki vielä lähti siitä, että kone ei lukenut kameran muistikorttia, eli todellinen pikkujuttu.
Pelottavaa, ehkä.

Quitely losing my mind

Työssäoppimisen näytöt tehty, viikonloppua tässä odottelen. Ja sitä että flunssa lakkaa.

Tarvii joka aamu ihan koota ittensä, että löytyy ees pieni koulumotivaatio.
Saa nähdä mitä kolmannesta luokasta tulee, jos sinne saa edes sillon mentyä. Turhauttaa..

Tuskin tässä muuta, turha postaus, enkä pahoittele aiempaa kuvaa.
Tähän loppuun vielä päivistys kuva minä with huulikoru. ♥

Hell is filled with people like me

Ps. Uusi tatuointi-idea

Fighter

I can survive

Lomalla kävi mielessä,
että vois koittaa päästä eroon viiltämisestä.

Siitä en vaan pääse eroon,
että tiiän ansaitsevani sen.

Kiva ilta.

Oma vikani,
että muutuin näin paskaksi jo aikoja sitten,
eikä musta ole muuhun.

Rikki siitä,

etten osaa muuttua,

muuta kun huonompaan suuntaan.

Ilmoitusta!

Peiliin muurattu on takaisin.
Klikkailkaa tuosta ja liittykää vaan lukijoiksi.

Vaniljamuffineja kermavaahdolla

Leivottiin sitten S'n kanssa tosiaan vaniljamuffineja kermavaahdolla +nomparelleja. :3 (kirjotetaankohan se noin)

Lävistäjä pyysi mua valokuviin.
Mua. Valokuviin.

"Susta saa hyvin goottitytön ja sellasen ihan leidinki"

Suostuin tietysti. (:
Ujo innostuneisuus.

S touhuaa vanilja-appelsiinijäätelöstä pirtelöä, pieni herkuttelupäivä tässä on näköjään ollut.
Eikä ole huono olla.. (:

Onnellisuus tuntuu siis tältä.
Tältä musta tuntuu kesällä,
mutta vaan koko ajan.

Odotan!

♥

10 kuukautta ♥
Rakastan ♥