Jos ei siis oo ollu kamalan selkeetä tekstiä, niin oon tässä alottanu oksentamisen ja viiltelyn lopettamisen.
Siitä nuo raivokuolemasekavatekstit.
Muttei tänään sellasta, ehkä. Paremmalta kyl tuntui tossa aiemmin.
(Vaikka tääkin voi viel olla vähän hajanainen teksti..)
Eilen illalla hallinnan menetys,
terotin lyijykynän teräväksi ja löin sillä pari kertaa käteen,
kumipäällä hakkasin kättä (nyt haaleat mustelmat ja vähän kosketusarka..),
ja kuristin.
Kyllähän mä aiemmin illalla tajusin, että ton edellisen blogimerkinnän "kuristan, ehkä" oli vaan sitä vihaa, joka ihan vähän katosikin, ja palas sitten,
jolloin tein sen ja nuo muutkin asiat.
Enkä tosissaan voinut sille mitään. Saan vähän pelätä itteäni.
Oon mä viikon (vai viikon +1päivän..) ollu oksentamatta, lauantaista asti viiltämättä (ja koska en oksenna, viiltämättömyys on helvetin hyvin). Jos opettelis tajuamaan, että lopettaminen on hyvä juttu,
mutta ei, järki tietää sen kyllä ehkä, tunteet ei.
Kyllähän mä koko viikon itkin kaikkea tätä sekavuutta, ja tuun varmaan viel paljon itkemäänki, mut voi olla että tänään mä pärjään.
Ps. Jos Blogger on sekoillut (eli ei oo päivittänyt juttuja), niin toisen blogin osoite on http://shattered-away.blogspot.com/ , jonne kirjotan täysin omana ittenäni, en näitä asioita kun tänne, vaan erilaisia, oikeilla nimillä jne, jos kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti