kun viimeyönä itkin.
Pyörin sängyssä, halusin huutaa, hakata, potkia, viiltää,
enkä ehkä koskaan oo vihannut itteäni niin paljon kun eilen.
Mitä hyötyä mulle lopettamisesta olis,
en tästä mihinkää kuitenkaa ikinä muutu,
pakko sitä kai on silti kokeilla.
Ei musta saa tän parempaa. Ei musta saa hyvää.
No feelings.
Mistä mä tiiän mitä mun kannattaa tehä?
Hukuttautua, hypätä auton alle tai kerrostalon katolta, vetää lääkkeitä, viiltää syvempään kun ikinä?
Just nyt se on mulle ihan yks ja sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti