Kynttilät haudalle viety, lepää rauhassa.
Hauta oli yksinäisen näköinen, vanhat loppuunpalaneet kynttilät lyhdyissä,
ei kukkia, vaan mustaa ja ruskeaa.
Sua ei silti ole unohdettu. ♥
Paljoakaan en löydä sanottavaa,
lauantaina join, taas.
Liikaa riidan alkuja, riitaakin,
mutta kaikki on hyvin nyt, oli hyvin heti, piti antaa anteeksi, saada suu auki.
Karaokea veljen kanssa, S'n kanssa, äidin ystävän kanssa,
ala-aste aikaisen kaverin kanssa nauramista.
Ehkä oon herkällä päällä,
ainoot harmaat farkut ja niiden lahkeisiin roiskui klooria,
kyyneleet poltti silmissä.
Mikä vaan itkettää.
Ja vituttaa. Ja masentaa. Ja turhauttaa.
Miksipä tässä piristymään, kun housutki sai jo tän vitutuksen.
Eikä tilannetta paranna se, ettei mikää mee oikein taas kotona, ja kissat on saanu paskaks kahes päiväs mitä sattuu. Helvetinvittu.
Jos jostai sais pullon viinaa ni helpottais.
Ei jaksa kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti