Sadetta, tiedän, että jossain vaiheessa luet tämän.
Surettaa niin kovasti, että olet liian pohjalla. Toivon kovasti, että osasto auttais sua, haluan, että pärjäät, jaksat, paranet. Olet ihana, tulee kauhea ikävä sua.
Kestä vielä. ♥
Luulen, että viimestään koulun alkaessa tarvitsen jonkun, jolle puhua. Ammattilaisen.
Voiko näin pärjätä?
Itsetuhoa jatkunut taas puolitoistavuotta. Viiltelyä, lääkkeitä alkoholin kanssa.
Kuolema kuulostaa helpolta poispääsyltä jokaisesta ahdistavasta, vaikeasta, masentavasta olotilasta.
En mä oo itseäni tappamassa.
Ehkä mä tulen taas tarvitsemaan ammattilaista.
En vaan tiedä tulisiko siitä mitään, en osaa, huijaan.
Tai ehkä mun pitää vain kärsiä.
En sais kärsiä, ei mulla oo siihen oikeutta,
kun viimeinkin asioiden pitäisi alkaa sujua.
Vittu mä olen idiootti! Mulla pitäis viimeinkin olla hyvä olla,
eikä silti ole.
Vihaan itteäni tästä. Oon ihan paska.
I cut because the scars
and new cuts
makes me feel beautiful.
Voi mulla tuli kyyneliä silmiin. Kiitos että välität. Olet aivan ihastuttava ja tärkeä tyttö.
VastaaPoistaTämä on vaan mun mielipide mutta musta sun kannattaisi puhua. Haluatko sä oikeasti elää pahan olon kanssa? Kyllä tää lähtee pois, tän on pakko lähteä. Huijaamalla sä satutat vaan itseäsi. Mä lupasin maanantaina jaksaa tiistaihin vaikken jaksanut. Hae apua, puhu. Se voi pelastaa sun hengen (vaikka sanotkin nyt ettet ole tappamassa itseäsi). <3 halauksia! Olet rakas.