En jaksa itteäni ja sitä mitä teen S'lle.
Kello on viis ja mä en saa kyyneleitä loppumaan.
Vihaan itteäni kaikesta mitä puhuin tänään.
Tiiän viiltäväni huomenna (tänään) niin paljon kun jaksan,
molempiin käsiin. Tai ehkä vaan toiseen?
Ei mun kuuluis olla edes elossa,
oon vaan huono ihminen.
Ehkä mä vielä joskus opin olemaan niikun ihmiset on.
Paloja musta levinneenä lattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti