Uusi ulkoasu

Hope you like.

Masentaa vaan. Tai sitten ei tunnu miltään. En tiiä mitä tää on, menis vaan ohi.
Heti kun astuu "koti"ovesta sisään..
Tuntuu yksinäiseltä ja hylätyltä, haluaisin S'n luo.

Kun edes itkettäis.

Polilla mies antoi tehtäväksi miettiä hyviä ja kivoja asioita joilla saisin lievennettyä ahdistustani edes yhden prosentin. En halua seuraavaa käyntiä, en kuitenkaan pysty keksimään, saatika toteuttamaan niitä asoita.

Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan

Mä olen tosissani, jos en pääse täältä pian muuttamaan pois, lähden lopullisesti.
Kukaan muu kuin S ja J ei usko kuinka paha mun on olla täällä. Ja äiti.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

Heitä minulle pelastusrengas

Pidin viikon hiljaiselon, tiistaina oli se sossupalaveri josta lähdin äidin mukana Somerolle.
Valitettavasti tänään jouduin takasin..

1.6. aletaan hankkia mulle/mulle ja S'lle kämppää. 4 kuukautta tätä paskaa vielä.
Jos elän niin kauaa. Jos en, niin ei tätäkään ongelmaa enää ole.

Sain sossulta papereita, paksu nippu ja vaikeaa tekstiä. Lapsuus onkin ollu tosi sekava.
Tulee olemaan ehkä vähän rankkaa lukea se alusta loppuun.

Somerolla oli taas parasta koskaan, pitkästä aikaa S'n kanssa enemmän yhteistä aikaa. Kaipaus on jo nyt kova. ;__; ♥ Onneksi ensi viikonlopusta on tulossa samanlainen. ♥

Täällä olo on tuskaa, ahdistusta, epätoivoa,
tää paikka saa mut tuntemaan itseni  rumaksi,
läskiksi,
säälittäväksi,
täydellisen mitättömäksi.

Sen hetken tässä talossa,

sen pienen hetken kun tunnen kipua,

tunnen olevani jotain.

Olen virhe joita tapahtuu

Arvatkaa mitä huoltaja (=sijaisihminen) sano mulle perjantaina?

"Jos sä olisit sillon yks kesä toteuttanu ne suunnitelmas ni ei olis tätäkää ongelmaa"

Viittas kasiluokan jälkeiseen kesään, jolloin mulla oli suunnitelmissa tappaa itseni, mutta päiväkirja luettiin ja sain apua.
Yleensä koitan olla välittämättä piikkittelyistä ja muista sanoista, mutta nyt muhun sattuu ton sanat enemmän kun koskaan. Ehkä mun sitten olis kuulunut kuolla jo sillon.
Vieläkään tuskin on liian myöhästä, ehkä päästän noi molemmat sitten ongelmastaan eroon, eli musta.

Tuntuu meinaan helvetin pahalta.

Ainiin, kävin koululla tänään ja toi huoltaja tuli tottakai mukaan, koska menin sopimaa työssäoppimisjatkoasioita. Ja sen pitäs muka tukee mua itsenäistymisessä? En saanut mennä ees ilman sitä sopimaan tota asiaa.
Oon ihan jumalattoman raivoissani.

Hitto kun mun täytyy pärjällä saksilla, kun partaterät ei oo täällä..

Let me die.

Ps. Työkyvyttömyyden syyksi merkattu F41.2 = Sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila

Se oli osasto ja tänään vihaan

Olin siis ostastolla Hämeenlinnassa, P6A'lla, nuorisopsykiatrisella osastolla.

Arkipäivät alkoivat kello 7:45 herätyksellä, siitä aamupalalle, 8:20 aamukokous jossa käytiin läpi ketkä hoitajat olivat aamu-, ilta- ja yövuorossa, sai ehdottaa illaksi tekemistä, ja muistutettiin ryhmistä (itse kävin toimintaterapiassa ja musiikkiryhmässä, kummassakin kerkesin käymään vaan kahdesti).

Viihdyin osastolla, nuoret oli mukavia ja näin.

Vapaakävelyt alkoi 9.1., eli olin melkeen 5 päivää vaan sisällä..

Kävelyt toimivat niin, että puoli tuntia sai olla ulkona, ja piti käydä ilmottautumassa osastolla jos oli toisen puoli tuntia. Eli yhteensä tunti kerralla pihalla.

Omahoitaja oli mukava.

Tänään oon enimmäkseen vihannut.
En oo voinut olla miettimättä,
että mitä jos ees joku asia olis tässä elämässä menny hyvin.
Miten paljon paremmin mulla olis asiat,
kuinka erilainen (eli parempi) ihminen olisin.

Tuntuu niin pahalta, että täällä kaikki saa mut vihaamaan itteäni.
Kuolemisen halu on ollut suurempi kun aikoihin, ja syvä epätoivo valtaa mielen vähän väliä, jos se nyt syvältä mielestä pois edes lähtee.

Eilen illalla viiltämisen tarve oli kauhea. Rikoin terottimen ja otin sen terän, mutta eihän se ollut yhtään terävä. Seuraavaksi kävi mielessä käsipeilin rikkominen, ja kun ajatus kerran päähän tuli, ei se lähtenyt sieltä ennen nukahtamista.
Ehkä tänään tulee reissu alakerran vessaan laastarien kanssa..

Tiedän että esitän hyvin tyytyväistä ja iloista, ja niin mun nyt taas pitääkin. Ei se hyödytä mitään, jos sanon mitä mieltä olen tai näytän tunteeni sijaistalossa sijaisihmisille.
Vasta tiistaina sossulle mä sanon kaiken.

Kuinka kovin voikaan haluta pois.

Here I am

Will you send me an angel?

5.1.2012 klo. 2:55

"Mun piti tehdä tää"

"Missä tahansa muualla, ihan missä tahansa"

"Hyppään vaikka autosta ennemmin ku meen takas"

Ja meinasinkin hypätä.

5. tammikuuta lähdin suljetulle, 20. tammikuuta, eli eilen, tulin suljetulta sijaistaloon. 

Siksi tää hiljaisuus.

Mielummin tapan itteni kun oon täällä ja sen sanon sossullekkin.

  

26. päivä polille, lääkäri mainitsi että saatan saada mielialalääkityksen.

Mun pää on aivan sekasin

ja tahtoisin pois.

Silti jatkan roolia.

How can we fall asleep at night

when something's clearly wrong?

Ehkä tää on hulluutta

Postissa tulee lähete nuorisopsykiatriselle polille (tms). 

Siinäpä porukalla ihmettelemistä, 

jos en ookkaan selittämässä että mitä, miksi, milloin. 

Hah.

Puolisen tuntia ni mä lähden. 

Ps. Vihaan rattijuoppoja.

I need to run far away

Huomenna mä lähden täältä, 

suljen puhelimen,

kylmänviileästi mä karkaan.

Yrittäkää vaan löytää mut.