mutta en jaksaisi käydä koulua.
En herätä aamulla. En käydä suihkussa.
En syödä. (Syön mä silti)
En lähteä mihinkään. Tehdä mitään
En olla.
Eikä kukaan huomaa.
Mä olen hajalla.
Rikki.
Mutta eipä sitä kai musta huomaakkaan.
Hymyä. Naurua.
Suunnitelmia viikonlopuille, enhän mä jaksaisi.
Eksynyt.
Enkä pyydä ketään näyttämään mulle tietä takaisin.
En mä osaa sanoa, etten tiedä minne olen menossa.
En osaa käsitellä tätä oloa, en tiedä miten kestää.
Ei se auta, että yritän painaa kaiken itseni pohjalle, syvälle,
niin syvälle, etten enää itsekään huomaa.
Entä jos joku onkin huomannut?
Miksei kukaan käske mua pysähtymään,
mä kuljen väärään suuntaan.
Vai onko tämä edes väärä.
Ehkä tämä on mulle oikea suunta.
Ehkä mä en ikinä pääse tien loppuun.
Katoan.
I'm in too deep
kiitos ku kommentoit. Luulin ettei ketää enää kommentoi.
VastaaPoistaJa kommentoin täh tekstii. ootko miettiny et sun ehkä pitäis levätä. esim joku viikonloppu. vaan levätä ja vaikka katella elokuvia. siis yksin. ilman kenellekään esittämistä. anteeks jos tulkitsin tekstin väärin
entä jos nukkuisit? eikä haittaa vaik kommentoisit vain vähän, kiva et kommentoit ees joskus :)
Poistatoivottavasti se auttaa. ja hyvä ettet viillelly.
Poista