Onko isi taivaassa niinkuin puhuttiin?

Joskus se vaan valtaa tajunnan, 

tuhoaa jotain sisältä kun tajuaa, 

että iskä ei tule takaisin.

Ei oksentamista kolmeen ja puoleen viikkoon.
Ei viiltoja sunnuntain jälkeen vaikka ansaitsisin.
Miksen jaksa enää? Vaikka syömisen jälkeen olo on järjettömän kamala.
Lihonnut ja ruma.

Väsytän itseäni ajatuksillani.

Silti riittänyt hyviäkin hetkiä viikossa.
Eilen oli hitusen elämänhaluinen olo.

Nyt haluan vetää elämän sormilla kurkustani pois.

Huomenna Somerolle, taidan viettää aika hyvän viikonlopun taas S'n kanssa. ♥

Kaaos saisi järjestyä,
päähän ei kohta enää mahdu ajatuksia.

En mä tosiaan aina hymyile, mutta silti. Hymy tappaa sen paskan ainakin hetkeksi.
Kunhan ei olis niin usein tekohymy.

Huomenna polille, en ymmärrä sitä miestä.