Luin Valokuvaajan päiväkirjaa.
Tongin Valokuvaajan laukkua.
Sheiveri rikottu.
Teriä.
Verisiä papereita.
Päiväkirjassa tuskallista luettavaa.
Löysin Valokuvaajan uuden blogin.
Samaa kuin päiväkirjassa.
Jos mä en olis viillellyt,
viiltelisikö hän?
Tuskin. Koska mitä isot edellä,
ei se olis sitä keksinyt.
En oo käynyt hautausmaalla.
Enkä käy. En jaksa, en pysty.
Muhun sattuu niin kovasti muutenkin.
En jaksaisi huomenna mennä kouluun,
mutta pakko, muuten liikaa aikaa ajatella.
Mutta kun ei jaksa.
On niin epäonnistunut olo.
Väsynyt, masentunut, surullinen, epätoivoinen.
Huono tytär, huono sisko, huono opiskelija.
Huono ystävä, huono tyttöystävä?
Joskus aikanaan vielä huono äitikin.
Huono kaikessa mitä olen,
huono kaikessa mihin ryhdyn.
Mä en kestä, en kestä.
Ottakaa mun ajatukset pois, repikää ne kappaleiksi, heittäkää pois,
koska mä en pysty tähän. Voimat pakenee, väsymys lisääntyy.
En pysty hallitsemaan näitä tunteita, haluan vajota sängynpohjalle,
huutaa kaiken tyynyyn, nukahtaa.
Enkä koskaan herätä?
Voi ei! Tosi kurja kuulla, että sun pikkusiskoskin viiltelee. ): Munki pikkusisko viilteli joskus, ja oli ihan hirveetä kattoo niitä jälkiä, mitä se oli tehny ittelleen.
VastaaPoistaSitten voi tietysti taas ajatella, että miltä mun läheisistä tuntuu, kun ne kattoo mun tekemiä jäkiä...
Mutta joo.
Voimia ihan hirveesti sulle!! <3
Voimia aivan älyttömästi rakas <3
VastaaPoista