sunnuntai 2. syyskuuta 2012

All they see is scars

Kävin baarilla kahvilla veljen ja äitin kanssa, join siinä pari kaakaobanaanilikööri+maitosekoitusta (jota alan täällä kutsumaan Banaaniunelmaksi. Siitä tuli yks lempi alkoholijuomista jo synttäreinä. ♥)
Äitin ystäväkin tuli siihen, juteltiin Valokuvaajasta.
Äitin ystävän kyydillä mentiin seuraavaan baariin, siellä pari punasta kalaa.

Eilen tuli tosi surkea olo, tästä linkistä lyhyesti siitä (runo).
Käytiin Salossa hakemassa tupakkaa, takastullessa pistin soimaan Sixx:A.M'n Skin -kappaleen,
valutin muutaman kyyneleen.

Nukuin reilu 12h, ja olin jo kymmeneltä valmis menemään taas nukkumaan. (Olin ollut hereillä 6h..)

"Äitiski sano ja oon huomannu itekki, et sä oot paljon erilaisempi kun pääsit sielt pois.
Ilosempi ja normaalimpi."

Äidin ystävä sanoi.
Olenko? Vai peitänkö kaiken nyt vielä paremmin, ettei tajuttaisi, että edelleenkään ei ole kaikki niin hyvin?
Ettei sijoitus ollut ainoa asia, mikä teki musta sen, minkä teki?
Isoin osa tästä oli sitä, mutta onhan tätä muutakin.

Normaalimpi, eli paremman tuulinen yms.

Valokuvaajan blogista

"kuulin et tiätyt ihmiset lukis mun blogia, silleen et mä en itte sitä tiiä."

"mä oon sen verra viisas, et mä poistan ne kaikki!"

Ei oo enää kun yksi teksti, ja tulevat.


Miksi tuo satutti?

1 kommentti:

  1. Mä lähetän sulle suojelusenkelin takaisin ettet romahtaisi itse. Ei sun tarvitse esittää iloista. Muista se!! Olet niin hurjan tärkeä, pidä huoli itsestäsi <3

    VastaaPoista