You asked, I'll answer

Mikä on ollut sun elämän onnellisin päivä? 
- Vaikea kysymys, niin monia ja yksittäisiä.. Varmasti se päivä, kun näimme S'n kanssa ensimmäistä kertaa, päivä kun aloimme S'n kanssa seurustelemaan, ja kun päästiin muuttamaan omaan yhteiseen kämppään. Myös Tammerfest ja Miljoonarock oli täynnä onnea ja iloa. Myös amiksen ekalla kun J oli ensimmäinen joka tuli juttelemaan.

Tai hetki?
- Elämän onnellisin hetki on ollut kihlat, ja kun S oli saanut kaiken niin hienoksi tuona kihlajaisiltana, vaikkei meillä ollut edes kunnon sänkyä missä viettää "kihalajaisyö" (:D). Ruusunlehtiä ja kynttilöitä ♥ (varmaan kliseistä teille, mutta olin haltioissani!). Kihlajaiset kuuluu myös onnellisimpaan päivään.(2.6.'12)

Kaksi seuraavaa kysymystä olivat Henkilökohtaisessa helvetissä.

Mitä sä saavuttaisit, jos painaisit vähemmän?
- Mä en tiedä, ehkä olisin hyväksyttävämpi, kauniimpi, mukavampaa seuraa ja onnellisempi. Musta vaan tuntuu siltä, vaikka oon lakannut uskomasta siihen. Se ajatus on juurtunut päähän, vaikken varsinaisesti enää niin ajattelisi.

Miksi et vain yritä hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet?
- Pelkään sitä, että alan hyväksymään, ja sitten putoan. 

Uskotko jumalaan?
- En.

Ihannevartalo?
- En halua laittaa mitään kuvaa tähän, mutta laiha. Ei hoikka, vaan oikeasti laiha. Lantioluut, kylkiluut, solisluut, lapaluut... Väli jalkojen välissä. Ihannevartaloni on liian laiha. Valitettavasti. 

Mitä kuuluu?
- Tällä hetkellä aika hyvääkin. Mun Nikon tuli tänään (vaikken sitä pääsekkään hakemaan, kun oon Somerolla ja kamera Hämeenlinnan postissa ): ), koulu on edes vähän innostanut, S'n kanssa menee paremmin kun hyvin. Väsynytkin, mutta siitä pääsen nukkumalla (toivottavasti), ja huolestuttaa Valokuvaaja, mutta tiedän kyllä, että se pärjää.

Kelle se avaudut jos on paha olla?
- S'lle ensimmäisenä ja eniten. J'lle joistakin asioista, vaikken enää niin paljoa.. En mä oikeastaan muille mistään vakavemmista asioista.

Minkälaiset välit sulla on vanhempiisi?
- Äitiin on tosi hyvät välit, voidaan puhuakin asioista (vaikkei omista vakavemmin puhutakaan). Iskään oli aikoinaan hiukan huonommat, en jaksanut pettyä siihen, että hän lupaa tulla, mutta soittaakin juovuksissa ettei pääse tulemaan, ja keksi vielä tekosyyn.. 

Onko sulla sisaruksia?
- On, 2 pikkusiskoa ja 2 puoli-isoveljeä (:

Kuvaile itseäsi 3 adjektiivilla?
- Ailahteleva, ymmärtäväinen, vähän omituinen


Kerro 3 positiivisinta asiaa itsestäsi? 
- Luonteessa: Hyvä kuuntelija, luotettava, höpsö  
Ulkonäössä: Silmät, ranteet, selkä

Aamurutiinisi?
- Herätyskellon liikaa torkuttaminen, vessaan -> vessassa käynti, hampaiden ja naamanpesua yms, pukeminen, meikkaus, aamutupakka ja autoon. (Torkuttelusta pitäis päästä eroon!)

Mikä sai sut perustamaan blogin?
- Varmaan suurin syy oli ero exästä, ja sen jälkeisestä masentuneisuudesta. Sen ohi mennessä (eli aika pian), ajattelin, että helpompi pitää blogia päiväkirjana, kertomalla kuulumisia ja tunteita (joskus myös mielipiteitä) ja saada kommentteja ja neuvoja.

Mikä on sun lempiruoka?
- Lasagne, kalakeitto, tonnikala(salaatti) ja savulohi on ykkösiä!

Lempieläin?
- Kisut, pöllöt ja koirat :3 Myös kesyrotat on ihania!

Failed as a sister

Se on siskon oma käsi.
Oon epäonnistunut siskona.

Se on mun vika.
Mitä isot edellä.

En itke.
Omaa syytäni.

En halua tuntea mitään nyt.
Menisin pirstaleiksi, teräviksi lasinsiruiksi, jotka satuttavat kaikkia.

Vihaan itseäni.
Oon huono, täyspaska sisko. 

Ansaitsisin vartalooni kipua, tuskaa.
Mielettömästi tuskaa.

Fear

Ja taas Valokuvaajan blogista.

Enkä tiedä, onko tuo siskon oma ottama kuva, oma käsi.

Paskat siitä, että näyttää vaan naarmuilta.

Eikös se yleensä ala naarmuista?

Mitä jos?
Jos tuo on hänen oma käsi?

Jos tuo on viiltelyn alku?

Jos se on ottanut musta mallia?

Ei ookkaan enään niin hyvä olo kun äsken.

En mä kestä jos tuo on. 

Tulin vaan päivittämään, että oon terve, meen huomenna kouluun,

näin äsken S'n kanssa M'ää, J'tä ja L'ää. Naurettiin. Oli hauskaa.

Naurattaako huomenna?

Disney songs

Leijonakuningasbiisi! Suomeks tottakai, koska kakarana näitä katto aina Suomeks, kuinka muutenkaan.
Tosta ylemmästä biisistä tykkään oikeesti vieläkin. :3
Vähänkö tekee mieli kattoo Leijonakuninkaat nyt.

Oon kunnellu myös muista Disney biisejä, haluisin pitää kunnon lastenleffamaratonin, oivoivoi. Meil ei vaan oo oikee mitää lastenleffoja. ): Kirjastoon siis joku päivä (paitsi ettei oo vieläkää kirjastokorttia..)

Muuten onkin huono olo.
Pää särkee, nenä tukossa, heikottaa..

Ja se Canonin tilaus meni vituiksi!
Niil oli siel tullu joku sekaannus, ettei niit kameroit edes ollu siel enää, sillon kun tilattiin, vaikka siel luki sillon et 1 jäljellä. Pieni vitutus tuli, todellakin.
No, tehtiin sit uus tilaus, Nikon D3100.
Niitä oli sentään 4 nettikaupassa.

Pakko laittaa vielä 2 Disney biisiä, rakastukaa.

Pienen hetken ikävä sitä, kun oli pieni. ♥

En kaipaa lapsuutta, kaipaan sitä kun olin lapsi.
Viaton, pieni, suojeltava.

Eukalyptus mentholeja ja teetä

Joo, sairastelen taas, ja tällä kertaa oikeasti..

Koulussa oli ANKEETA. Mulla olis ollu hauskaa, jos olis ollut parempi olo, mutta ei.
Tää koko päivä ois ollu ihan mahtava, jos mulla olis ollu parempi olo.
Kipeys pilaa aina kaiken.
Kattoo jos huomenna menis terkkarille. Ellei olo ole yhtää parempi.

M'n sanat sai hyvälle mielelle.
"Sä et voi olla täl viikol poissa koulusta".
Ai että, meillä oli hauskaa, sinäänsä kyl mullakin, vaikkei nauramisesta mitää tullu. (Ääni niin pois..)

S on kehunu mua tänään aika paljon. :3
Voi tuota hölmöä, kun piristelee mua.

Väsyttää ihan mukavasti, toivottavasti selviin huomisesta päivästä..
No, nenäsuihke, pastillit ja särkylääkkeitä mukaan, ni eiköhän se koulu siitä mene.

Ps. Muokkasin banneriin kuvan, mitä mieltä?
Pps. Saa kysellä vielä jotain! Ja korjaan viime tekstiin, että vastaan viimestään loppuviikolla. Eli ihan reilusti saa pistää kysymyksiä tulemaan. :j

"mä en meinannu uskoo sitä... "

Otsikko Valokuvaajan blogista.
Sydän löi ylimääräisen lyönnin kun luin ton tekstin kokonaan.
Tähän lisää Valokuvaajan blogista.

"eile tein masennustestin netissä. aattelin, ne pisteet meni iha päin helvettiä. nii ne tosiaa meni. menin tänää terkkarille, koska emmä oikee osaa luattaa netis tehtävii testeihi."

"terkkari laski pisteet. 21 p., jes hei .... se sano et ne on tosi korkeet ja se on hualissaa musta ja mun voinnista."

"pikkasen mä kyä hämmennyin sitä tulosta. mä en meinannu uskoo sitä..."

Valokuvaaja on järjettömän rohkea.
Se pärjää ihan varmasti.

Tein sit itsekin masennustestin netissä (Beckin masennustesti).

"Käytit testin tekemiseen 1 minuutin 34 sekuntia. Testipistemääräsi on 30.

Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.

Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon."

Jos olisin yhtä rohkea, kun 14-vuotias siskoni?

Ps. Kiitos kysymyksistä, vastaan viimeistään maanantaina/tiistaina, jos tulisi vielä muutama lisää!
Ja tervetuloa uusi lukija. ♥

// Niin ja muokkailin tylsyyteeni ulkoasun ja blogin nimen, onko ihan huono?

I can't handle the pain

Okei, oon ehkä vähän onnellinen et tutustuttiin M'n kanssa, kävi tossa äskenki parin tunnin kahvitteluilla ja naurettiin niin jumalattomasti. 

Ja tupakkaa kului.

Täst kellonajasta voi päätellä, et oon huomenna kuumeessa.
Haha, ei vaan jaksa niitä ihmisiä taas koulussa.

S on nukkumassa, kyllä muakin väsyttäis, mut en jaksais mennä nukkumaan.

Ajattelin tänään ihan hirveällä tavalla. En tiedä miksi.
Enkä tiedä voinko kertoa. Oon ihan kauhea ihminen, liian julma ajatus.
En halunnut sellasta..

Okei, iski suru, yksinäisyys tai jotain.
Hallelujah on surullinen biisi.

Nyt tiedän. Iski kaipaus.

HENKILÖ, JOTA SINULLA ON IKÄVÄ

Miksi sinulla on häntä ikävä? - Koska tänä vuonna tulee 6 vuotta hänen lähdöstä

Oletko kiintynyt häneen? - Kyllä

Mitä hänelle kuuluu? - Toivottavasti hänel on hyvä olla

Oletteko koskaan riidelleet? - Ollaan

Tiedätkö missä hän asuu? - Tiedän, mun sydämessä.

Mun on niin ikävä iskää.
Niin kova ikävä.
Hän ois tykänny S'stä tosi paljon. Ja S iskästä.

Suojelethan mua sieltä ylhäältä?

Paha olla, haluaisin S'ltä halauksen, mutten halua herättää toista.
Haluan itkeä kainalossa. Ja jos ei itku näin väsyneenä tule, niin edes olla kainalossa.

Etkö unta saa? Aaveetko taas sun vuoteellesi omin luvin istahtaa

sua valvottaa, jo kohta aamu sarastaa

Etkö unta saa? Yksinäisyys kun soittaa sydämessä pirunviuluaan

ja luurangot kun kaapissa äityy kolistelemaan

Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin

ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan

Mut siihen yksin pysty en

vaan rakkauttas tarvitsen

Tää musta yö mun kanssa jaa

niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa

Ja yö kun aamuun liukenee

Vierellä sun

ei enää pahaa tee

Syliis rauhoitun

Etkö unta saa? Kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen

eessä kohoaa ja lailla vuoren tuijottaa

Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin

ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan

Mut siihen yksin pysty en

vaan rakkauttas tarvitsen

Tää musta yö mun kanssa jaa

niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa

Ja yö kun aamuun liukenee

Vierellä sun

ei enää pahaa tee

Syliis rauhoitun

Ja yö kun aamuun liukenee

Vierellä sun

ei enää pahaa tee

Syliis rauhoitun

Vierelläsi sun

Mä siihen rauhoitun

Vierelläsi sun

on turvapaikka mun

Then I woke up and see, how reality is killing me

On niin vaikea herätä kouluun. Oikeasti.
En jaksa sitä. En halua sitä. Vihaan sitä.

En koulua, sinäänsä, sitä rakennusta kuitenkin, sitä alaa. Miksi ikinä valitsin sen?
Hetken mielijohde, tiedän. Olin sillon hakuaikana ihan hukassa, ei mitään kiinnostuksen kohdetta, ei mitään halua jatkaa vielä koulua. En uskonut pääseväni amikseen saakka.
Siellä sitä ollaan, paskassa.
Kunnon motivaatiokeräykset joka aamu, että pääsee lähtemään kouluun. Joka vitun aamu.
Tää on enää tämä vuosi. Sitten toi loppuu. Koita sitä nyt itselles hokea..
Siltikin mieltä painaa se, mitä sen jälkeen?

Töitä? Ehkä.
Jos en jaksa niitäkään?
Lisää koulua, ala joka kiinnostaa. Ehkä.
Mutten tiedä. Sitäkään.

Tään on tällasta kouluangstia. Miettimistä, menenkö huomenna vai en.

No, se siitä, huomenna on tulossa S'n sisko ja sen kaveri tänne taas juomaan.. Itsellä taitaa olla selvä viikonloppu, ei varaa, vaikka ihan pieni fiilis humalassa olemiseen löytyisi.
Pako nykyhetkestä tietty houkuttelisi.
Nykyhetkenä kouluahdistus.
Miten se voikaan ahdistaa niin paljon.

J ja L kävivät kahvilla tossa. Yliväsymys iski, outoja juttuja ja naurua, eli oikeastihan on ollut ihan kiva päivä (siitä saakka kun pääsin kotiin, eli kahden maissa).

S lähti hakemaan tupakkaa. Tekis mieli vaan polttaa ja juoda kahvia päivät pitkät.
Oompas alentunut jo polttamaan sisälläkin, kun ei aina jaksa edes parvekkeelle mennä.

Kohta pitää alkaa siivoomaan.

Turha postaus, sorry.

Loppuun vielä toisen pienen kuva, sulosesti kurkkii. :3

Puhelinlaatu!
Mut tuitui. :3

We live with the scars we choose

Periaatteessa kaikkia arpiani en ole valinnut.

Tänään on ollu ihan kiva päivä. Pidettiin S'n kanssa 8 tuntia vapaata koulusta.
Tää on toinen kouluviikko ja alkoi jo tuntua, että on pakko pitää päivä vapaata, että jaksaa.
Nyt ei huvittaisi huomennakaan mennä kouluun. Mut kyllä mä meen. Pakotan vaikka itteni..
Ärh. Miksi en jaksa?

Ja viiltelystä sen verran, että tuli taas tämä,
näen arpisen kuvan,
vertavuotavan kuvan,
viiltoja kauniisti rivissä,
minäkin haluan.

Tätä ei oo vähään aikaan ollutkaan.
Tätä, että kuvat viilloista, saa omat arvet tuntumaan mitättömiltä.
Saa haluamaan lisää.
Miksi?

Ja uskallanko koko kouluvuonna kulkea koulussa lyhythihainen t-paita päällä?
Kai mä kehtaisin. Mutten uskalla. En tiiä.
Koska nää haalistuu?

Luin S'n vanhoja kirjotuksia. Aikoja, kun meillä (mulla, eli molemmilla?) meni huonosti.
S poisti ne tänään. En tiedä miksi.
Muistan ne silti.

No mistä noita ajatuksia taas tuli.
Täähän oli hyvä päivä.

Kysykää....

With Canon you can +kysykää....

♥♥♥

Ei nyt muuta, väsyttää vaan ton kahden ryyppäämispäivän jälkeen ihan jumalattomasti,
koulu uuvutti lisäks aika paljon.
Ja tosi kiva sekin, et multa puuttuu vapaastivalittavia 3 opintovkoa, ni mulla on nyt sit ma-to neljään koulua, perjantai on sit onneks kahteentoista tai yhteen. Vaikken kuitenkaan mee jokaselle valinnaiselle tunnille, kunhan läpi sen pääsen. Ei pitäis olla vaikeeta, kun kerran sen kurssin oon jo käyny, phihih.

Meillä on nyt sit telkkariki, vuodesohva, ja uus olohuoneen järjestys.
Love it. ♥

Okei, en jaksa datailla nyt, illasta varmaa edittiä tähän tekstiin, koska fiilikset (jos kummempia kun Canon odotusta♥ ja väsyilyä tulee).

PS!! Kysykää oikeasti jotai, ihanmitävaan ihankukavaan, ihansiksvaan, koska en keksi mitää toista "erikoispostausideaa". (:

What if I say I'm okay

En voi sanoa my life sucks. Elämässä on kaikki ihan kohallaan, koulu, S, kaverit, koti..
Ehkä se on my mind sucks. Enkä tiiä mitä teen sen kanssa.

Tiedän, ettei mun ajattelu oo normaalia. Ei "normaali ihminen" mieti itsensä satuttamista, ei toivo toisen kuolemaa, ei toivo omaa kuolemaansa, ei ajattele niin että muilla on helpompaa jos ei mua ole, ei mitään tällasta, ei varsinkaan tosissaan. Lähes joka päivä.

Taisin taas vähän avautua liikaa, kiitos vitusti alkoholi.
Ei pitäis sanoa kaikkea. Mitään.
Itkeäkki taisin S'lle puhelimessa.

En jaksais tehä mitään tänään. En ees tiedä miks nousin sängystä, turhaan. Vaikka tääl olis mitä vaan tekemistä, pitää tiskata, silittää kuteet, yleisesti vähä siivoilla, täyttää tukihakemukset...
Ei kiinnosta, ei jaksa, vihaan tätä saamattomuutta.

Väsyttää, päätä särkee.

Aamutupakalle siis.

Am I too young to believe that it's not going to be okay?

Depressed still.

Tää teksti oli vaikea kirjottaa. En osaa.

Iltapäiväfiilikset

Tästä linkistä >klick<

En jaksa nyt kommentoida mitään, pahoittelen.. Myöhemmin, lupaan.

Tää on nyt sadas postaus näköjään, mutta jos sadannelle postaukselle tulee toiveita (edes toive, kysymyksiäkin saa laittaa), niin poistan tämän ja teen teille tilalle uuden satasen.

Ei tässä kauhiasti muuta, kun tuo linkki...

It's a very very mad world

En tajua miks musta tuntuu tältä. 

Tuntuu pahalta. Surkealta. 

Silti ihan hyvältä ja ei miltään.

Mikä siinä on? Miksen osaa?

Olen huono, en osaa tuntea oikein.

Osaan mä mielestäni rakastaa ja iloita. 

Oonko mä oikeasti näin sirpaleina? Oonko mä tyhjä ihminen?

Mä yritän kyllä. Silti päivät täyttyy negatiivisista tunteista, vaikkei olis mitään syytäkään. Kai.

Huominenkin ahdistaa, eihän me ees tehdä koulussa mitään. 

Välillä mä muistelen niitä hetkiä, kun olin varma etten voi jaksaa.

Ne hetket, joina kuristin, hakkasin, viilsin.

Rehellisesti, kun S tuli mun elämääni, se oli mulle pelastus. 

S sai mut yrittämään, jatkamaan.

Olisin halunnut huutaa, mutten ikinä huutanut. Ikinä. 

Vain pään sisällä on kaikki se raivo ja viha, se on kertynyt muhun,

eikä se vähene. 

Viime perjantain pieni raivoaminen ei helpottanut yhtään. Luulin tottakai, että helpottaa, edes hieman,

edes niin, että uskallan useamminkin päästää vihaa ulos. 

Mutta kun se hetki tulee, ei mitään, tiuskimista vain ehkä. 

Kaikki taas pään sisään, myrkyttämään mieltä lisää.

En ole lapsenakaan näyttänyt helposti tunteitani (oli kirjoitettu johonkin ihme raporttisysteemiin A-kotiajasta)

Miksen osaa? En jaksa peitellä niin monilta ihmisiltä sitä, mitä oikeasti tunnen. En jaksa.

Saan olla surullinen, iloinen, onnellinen, vihainen, alakuloinen, saa tuntua miltä vain, tai ei miltään,

jos vaan osaisin näyttää tunteet, jos voisin puhua niistä negatiivisista kenen tahansa kanssa,

mutta tästäkin tulee seuraava ongelma;

kukaan ei kysy. Kun kukaan ei kysy, en puhu. Niin se on aina mennyt. 

Ja vaikka kysyisi, mitä harvoin tapahtuu, useimmille sanon "ihan jees", "väsyttää vaan". 

(Skinsin Chris joka kuvassa, koska ♥)

Kiitos jos jaksoit lukea. 

Tuntuu oudolle. Anteeksi jos ristiriitainen tai sekava teksti.

Revin itseni rikki

En oo viiltänyt.

Perjantaina kyllä halusin, niin helvetin kovasti. 
S kuitenki sit tajus, esteli ja repi terät suhteellisen pitkän rimpuilun jälkeen pois multa.
Päädyin siis jokatapauksessa vessaan heittelemään tavaroita lattialle ja repimään paperia.
Ja itkemään, tietysti itkemään.
Olin niin saatanan vihanen, vittuilin, haukuin, itkin, oisin lähteny johonkin päin kävelemään, mut S tuli perässä, niin päädyin vaan kulman taakse tupakalle.
Olipa kiva olla humalassa.

Rikoin itteäni. 
Rikoin päästämällä vihaa ulos noin. 
Ei olis saanut.

Lauantaina käytiin S'n ja M'n kanssa Linnacruisingissa, ja lähdettii Somerolle.
Baarilla joku äijä sano että oon kaunis tyttö. Se ei vaan tykänny mun huulikorusta, käski ottaa pois.

Meni Jaloviinaneitsyyskin. Jänskän makusta, ei tulis kyllä lempijuomaa Jallukolasta.

Huomenna sit kouluun, tuntuu oudolta.
Ahdistaa mennä.
Ykkösellä lintsailin, koska en jaksanu.
Kakkosella karkasin sijaisvankilasta, koska en jaksanu siellä oloa, en työssäoppimista, en koulua.
Kolmosella......
En pärjää. 

I'm totally better...

Täällä kuva tukasta >klick<
Ite tykkään, joten ikävää jos (eli kun) olen muiden mielestä ruma.

Olin kahden kaverin kanssa kattomas Jukka Poikaa tänään.
Pahottelen, jos joku, joka tykkää siitä, lukee tän,
mut ite en voi sietää sen biisejä, en ääntä, enkä ulkonäköä.
Sinne nyt kuitenki eksyin, vituttaa vaan kun tuli maksettua lippu sisään.

Ei tässä muuta.
Tästä linkistä sitä, mikä pyörii päässä.

Ainiin, aloin kattelemaan Skinsiä, kun sain ekan tuottarin lainaan. Vaikuttaa hyvältä.

So hey, wow, fuck you

En päässyt Somerolla päivittelemään, kun siellä ei ollu nettiä, mutta täällä olen taas.

Maanantaina alkaa sitte koulu, ihan kivahan se kai on, menee todennäköisesti tuo kolmas vuosi aika nopeasti (niinkun aika menee kokoajan, joskus niinkin nopeasti, että tuntuu, ettei pysy perässä).

S'n kanssa tultiin tänään Somerolta takasin, kun tuo oli sunnuntaista keskiviikkopäivään tääl kotona hoitamassa kisuja.
Sillon yksin oli vaikeaa, vääriä sanoja ja niinpoispäin. Homma selvitetty, vaikka on hankala unohtaa.
Nyt on ollu parempi,
enkä oo varmaan ikinä ollu näin iloinen menkkojen alkamisesta!
Vielä suurempi helpotus, kun tuo testin tulos.

Ajettiin tuossa illasta mun hiukset pois. Siili on nyt sitten koko päässä, uskalsimpas.
Baarissa käytiin ottamassa yhdet, nyt pitäs alkaa ehkä menemään nukkumaanpäin, ei tätä unirytmiä meinaa saada millään kuntoon. Kauheeta kun on yöihminen.

Jaksettiinpa jopa siivota tänään paremmin kun ennen, ja kissatki tuli pestyä.
Oli mulla jo korkee aikakin ottaa itteäni niskasta kiinni,
pakko tehdä jotain,
pakko jaksaa, ettei vajoa omaan mieleen liian syvälle. 

8.8., ensimmäistä kertaa aikoihin,
arvet kaduttivat.

Now what?

Tein sen raskaustestin..
Tärisin. En meinannu uskaltaa kattoa tulosta.
Pyysin S'ää.
Otin testin omaan käteen.

Ja siinä se tulos oli.

|

YKSI VIIVA. Negatiivinen. 
Se helpotuksen tunne, mikä tuli, on sanoinkuvaamaton.

Jos ei vieläkään ala menkkoja näkymään, teen toisen..
Voihan tää pitkä kierto johtua jälkiehkäisypilleristäkin.

Läski olo.
Ei tässä kummempia.

Huomenna Somerolle. Ehkä tuun vasta torstaina takas.
Näkee siskoja.

Karppauksella itsensä haastaminen

En jaksanu Henkilökohtaiseen Helvettiin tätä päivittää,
mutta alotan huomenna (tänään aamulla/päivällä) viikon karppauksen.
Tuskin sen enempää, oon vihannu sellasta alusta saakka. Mut yrityksenä. Ja tietääkseni, kuinka paskaa se todennäkösesti on.

Ja ostin tänään (vittu, eilen) täydellisen paidan.

(Kuva poistettu)

Menkat ei oo vieläkään alkanu.

S'llä ja mulla on vuosi ja kolme kuukautta täynnä. ♥ (1.8.'12)

Edit 5:32/ Äh mä mitään kunnolla karppaa. Tykkään sen verran perunasta ja riisistä.

We keep writing, talking and planning, but everything's changing

(Otsikko vaan ihanasta biisistä, A7X - Second Heartbeat.. ♥)

Eilen oli kiva päivä! S'n sisko ja kaveri tuli tänne Hämeenlinnaan, piti jatkaa Helsinkiin, mut ajateltii sit, et fiksumpaa se oli meille jäädä juomaan, ko ajella sen takia Hesaan.
Hauskaa oli, juttelua aika paljonki, ja juomapeliä. +Musiikkia tietty, jota kuunneltiiki vähän liian lujalla..

Ja nyt? Oksettaa. Ihan oikeasti oksettaa. En tiiä mitä tää on, aamulla ajattelin vaan, että ehkä krapulahuonoaoloa,
mut tuskin, koska ei oo vieläkään helpottanu. Muutenkin outo olo.. Tunnoton? Koska ei sureta, ei masenna, ei tunnu iloselta tai onnelliselta.
Paskaa!

Menkatkin pian 2 viikkoa myöhässä.. Pelottaa ja huolestuttaa, ahdistaakin. Ainakin tavallaan. Tiedän, että noi tunteet pyörii päässä, ne ei vaan tunnu. Kokemusta kellään?

Tulis vaan toimeentulotuki pian, niin pääsis ostamaan raskaustestin.

Kouluki alkaa tossa parin viikon päästä, en haluais.. Tuskimpa jaksan sitä. Muttamutta, viimenen vuosi, ehkä se väkisin täytyy koittaa pärjätä.. En vaan tiiä mitä koulun jälkeen teen, sekin ahdistaa. Ärh.

Meen S'n viereen nyt, jos sitä vaikka sais ittensä paremmalle mielelle..