pistin vähän väriä tänne. Mitä mieltä?
S on viemäs vanhempiaan Helsinkiin, joten mun pitäis keksiä nyt viel jokski aikaa tekemistä,
ellen sit vaa painu nukkumaa.
Tuli surkee olo päivällä. En tiiä mistä johtu.
Yritän nyt tosissaan aloittaa alusta,
haluan saavuttaa onnen.
Edit// Mietin (tai tajusin?) tossa äsken, että eihän kukaan teistä edes lukis tätä blogia, jos mulla menisi vaan hyvin.
Tai ehkä lukisi. Muttei mulle olis enää mitään kommentoitavaa.
No, tiiän kuitenki, että musta tuntuu kyllä välillä vieläkin pahalta, masentuneelta, ahdistuneelta ja niin pois päin, tiiätte kyllä. Muttei nyt enää niin paljoa, kun esimerkiks pari kuukautta taaksepäin.
Tiiän, että tuun vielä jossain vaiheessa viiltämään.
Ja kun jossain vaiheessa tapahtuu, en mieti sitä niin, että olisin hävinnyt taistelun.
En mä kadu näitä arpia. Yhtäkään niistä.
Miksi?
Oon sisältä niin paljon haavoilla, että on vaan helpottava nähdä joidenkin paranevan.
Siksi.
Ja minä haluan että saavutat onnen. Se on sinulle, juuri sinua varten.
VastaaPoistaHalauksia takaisin, ymmärrän kyllä että ei siitä pääse yli. Vaikka vuodet vierivät eteenpäin.
Koitahan jaksaa ♥
hei sehän on ihan mahtavaa jos tunnet olos edes vähän paremmaksi ku pahimpina aikoina ♥ tsemppiä nyt vaan, joskus pääset lopullisesti pinnalle!
VastaaPoista