En osaa edes kuiskata.
En halua huolestuttaa, pilata hetkiä,
suojelen kaikelta tältä paskalta, mitä pään sisällä pyörii,
kaikkea sitä samaa mitä aina ennenkin.
Eli tiedät.
Sitä vaan et tiedä, että liian suuret ajat tuntuu pahalta, ja puhun totta sanomalla, en aina tiedä edes mikä.
Ehkä kännissä yritin selittää, että on vieläkin paha olla, vaikkei ehkä siltä vaikuta.
Ei saakkaan vaikuttaa, en halua olla pettymys.
Lopetin puhumisen.
Haluisin kertoa teille,
mutten vielä.
Enkä välttämättä ollenkaan.
Juhannuksena vaan flippasi. Ainakin oli liian lähellä.
Ps. Sadetta, tulee viikon aikana ikävä sun ihania kommentteja. Pärjäile. ♥
Voi ihana, kiitos ♥
VastaaPoistaKoitahan sinäkin pärjäillä! Ymmärrän että haluat suojella, et halua olla pettymys. Mutta olisitko todella muille pettymys vaiko vain itsellesi? Jos sanoisit ääneen että on paha olla. Jos myöntäisit sen itsellesikin.
Halauksia♥♥