Ei mulla oo täällä mitään,
vaan terät, enkä välttämättä jaksa niitäkään.
On ihan jees itkeä tunti heräämisen jälkeen sitä, ettei haluis edes enää herätä.
Ehkä suljen luurin, hautaudun sängyn pohjalle ja itken vaan.
Käyn safkaamassa niinku ei mitään,
ja jatkan itkemistä.
Jos saan itkettyä.
Ei elämässä oo muutakun lause "en haluu mennä takas".
Ja tänään mä en puhu.
En koskaan oo mukana.
Enkä tuu olemaankaan.
Joskus on liian myöhästä.
Kiitos! ♥ Oot todella tärkeä! ♥
VastaaPoistaToivon sulle kaikkea hyvää. Toivon, että sä vielä pääset tuosta kaikesta pahasta eroon.
Toivon, että olisit onnellinen! ♥