En voi sanoa my life sucks. Elämässä on kaikki ihan kohallaan, koulu, S, kaverit, koti..
Ehkä se on my mind sucks. Enkä tiiä mitä teen sen kanssa.
Tiedän, ettei mun ajattelu oo normaalia. Ei "normaali ihminen" mieti itsensä satuttamista, ei toivo toisen kuolemaa, ei toivo omaa kuolemaansa, ei ajattele niin että muilla on helpompaa jos ei mua ole, ei mitään tällasta, ei varsinkaan tosissaan. Lähes joka päivä.
Taisin taas vähän avautua liikaa, kiitos vitusti alkoholi.
Ei pitäis sanoa kaikkea. Mitään.
Itkeäkki taisin S'lle puhelimessa.
En jaksais tehä mitään tänään. En ees tiedä miks nousin sängystä, turhaan. Vaikka tääl olis mitä vaan tekemistä, pitää tiskata, silittää kuteet, yleisesti vähä siivoilla, täyttää tukihakemukset...
Ei kiinnosta, ei jaksa, vihaan tätä saamattomuutta.
Väsyttää, päätä särkee.
Aamutupakalle siis.
Am I too young to believe that it's not going to be okay?
 |
Depressed still. |
Tää teksti oli vaikea kirjottaa. En osaa.
se hame sopi sulle. musta tuntuu et sä ehkä näit mut. siis olin kioski jonossa. en muista olitko sä jonossa vai siinä vaa vieressä. mulla oli musta kukka mekko, tähti sukkahousut, valkoiset kengät ja valkoinen huppari. ja sit mustat hiukset.
VastaaPoista