We live with the scars we choose

Periaatteessa kaikkia arpiani en ole valinnut.

Tänään on ollu ihan kiva päivä. Pidettiin S'n kanssa 8 tuntia vapaata koulusta.
Tää on toinen kouluviikko ja alkoi jo tuntua, että on pakko pitää päivä vapaata, että jaksaa.
Nyt ei huvittaisi huomennakaan mennä kouluun. Mut kyllä mä meen. Pakotan vaikka itteni..
Ärh. Miksi en jaksa?

Ja viiltelystä sen verran, että tuli taas tämä,
näen arpisen kuvan,
vertavuotavan kuvan,
viiltoja kauniisti rivissä,
minäkin haluan.

Tätä ei oo vähään aikaan ollutkaan.
Tätä, että kuvat viilloista, saa omat arvet tuntumaan mitättömiltä.
Saa haluamaan lisää.
Miksi?

Ja uskallanko koko kouluvuonna kulkea koulussa lyhythihainen t-paita päällä?
Kai mä kehtaisin. Mutten uskalla. En tiiä.
Koska nää haalistuu?

Luin S'n vanhoja kirjotuksia. Aikoja, kun meillä (mulla, eli molemmilla?) meni huonosti.
S poisti ne tänään. En tiedä miksi.
Muistan ne silti.

No mistä noita ajatuksia taas tuli.
Täähän oli hyvä päivä.

Kysykää....