Then I woke up and see, how reality is killing me

On niin vaikea herätä kouluun. Oikeasti.
En jaksa sitä. En halua sitä. Vihaan sitä.

En koulua, sinäänsä, sitä rakennusta kuitenkin, sitä alaa. Miksi ikinä valitsin sen?
Hetken mielijohde, tiedän. Olin sillon hakuaikana ihan hukassa, ei mitään kiinnostuksen kohdetta, ei mitään halua jatkaa vielä koulua. En uskonut pääseväni amikseen saakka.
Siellä sitä ollaan, paskassa.
Kunnon motivaatiokeräykset joka aamu, että pääsee lähtemään kouluun. Joka vitun aamu.
Tää on enää tämä vuosi. Sitten toi loppuu. Koita sitä nyt itselles hokea..
Siltikin mieltä painaa se, mitä sen jälkeen?

Töitä? Ehkä.
Jos en jaksa niitäkään?
Lisää koulua, ala joka kiinnostaa. Ehkä.
Mutten tiedä. Sitäkään.

Tään on tällasta kouluangstia. Miettimistä, menenkö huomenna vai en.

No, se siitä, huomenna on tulossa S'n sisko ja sen kaveri tänne taas juomaan.. Itsellä taitaa olla selvä viikonloppu, ei varaa, vaikka ihan pieni fiilis humalassa olemiseen löytyisi.
Pako nykyhetkestä tietty houkuttelisi.
Nykyhetkenä kouluahdistus.
Miten se voikaan ahdistaa niin paljon.

J ja L kävivät kahvilla tossa. Yliväsymys iski, outoja juttuja ja naurua, eli oikeastihan on ollut ihan kiva päivä (siitä saakka kun pääsin kotiin, eli kahden maissa).

S lähti hakemaan tupakkaa. Tekis mieli vaan polttaa ja juoda kahvia päivät pitkät.
Oompas alentunut jo polttamaan sisälläkin, kun ei aina jaksa edes parvekkeelle mennä.

Kohta pitää alkaa siivoomaan.

Turha postaus, sorry.

Loppuun vielä toisen pienen kuva, sulosesti kurkkii. :3

Puhelinlaatu!
Mut tuitui. :3