S kattoo The Unbornia, kyllästyin ite leffaan.
Radiossa soi Chisun Sabotage, liianki tuttu biisi.
Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää.
Ei silti, biisi ei enää vaikuta muhun, vaikka nyt vieläkin joskus mä tarvitsen mun haavoja.
Taivas on vaaleen harmaa, näkeeköhän iskä mut sieltä kuitenkin?
Hymyileekö iskä mulle, mun puolesta, koska mä hymyilen?
Haudallakin pitäis käydä,
kertoa iskälle kuinka kaikki on kohta hyvin.
On hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti